Tänään aamu alkoi rauhallisesti. Kukaan ei huutanut eikä meille kumma kyllä tullut edes kiire kerhoon. Esikoinen käy siis kaksi kertaa viikossa kerhossa. Pikkuneidin kanssa käytiin sitten viemässä vammaistukihakemus kelalle ja kirjastosta vähän pienen sivutyöni tueksi. Lopuksi mentiin sitten kauppaan jossa mulla alkoikin mennä jo hermot. Pikkuneiti joka siis painaa sen 16kg päätti ettei halua kävellä. Meillä oli onneksi rattaat takakontissa (paikkojen välit on lyhyet niin en viittinyt autoa aina siirtää), mutta eihän sielläkään ollut hyvä. Jatkuvasti piti olla kurkkimassa ja kieppumassa. Milloin kurkoteltiin tavaroita hyllystä milloin yritti kiivetä pois.

Ostin meille sitten lohdukkeeksi karkkia ja niitähän sitten mussutettiin autossa. Seurauksena järkyttävä punoitus poskiin, kiljuminen ja kitinä. Samoja karkkeja on syönyt aiemminkin eikä niistä ole tuollaista oiretta tullut :( Liekkö syynä jo ärtynyt ruoansulatus elimistö vai jokin muu.

Esikoisen tultua kerhosta syötiin sitten tietysti lounas ja päätin päästä helpolla - makaronia ja kalapullia. Pikkuneiti lehahti uudestaan. Huolimattomasti olin lukenut ainekset ja pullissa oli maissimaltodekstriiniä :( Loppupäivä onkin mennyt sitten kitisten, huutaen ja nieleskellen. Pikkuneidillä on tapana makoilla lattialla jos olo on kovin huono. Voitte arvata missä neiti on iltansa viettänyt. Myös rohisevaa yskää on havaittavissa vaikka olen lisännyt yhden prepulsid annoksen päivään ja annoin ataraxiakin tuon lounaan reaktion jälkeen. Ei taas kovin hyvältä näytä. Saapa tuota nähdä mitä sitten yöstä tulee.

Mie en ole jaksanut kamalasti tänään kotitöitä tehdä, keskityin olemaan tyttöjen kanssa pulkkamäessä ja sitten vain olen ollut. Mies (joka ei koskaan ilmoita jos jää ylitöihin) tuli kotiin kuuden jälkeen. Ensimmäisenä alkoi se valitus siitä kuinka on sotkuista. Raivon puuskassa sitten siivosin koko keittiön niin ettei siellä ole tiskin tiskiä. Se on jännä miten sitä energiaa alkaa löytymään kun saa purkaa raivoaan juurikin vaikka siivoamiseen. Eniten mie saan kotitöitä tehtyä jos olen vihainen. Ehkä siksikin että olen marttyyri luonteeltani ja jos minulle huomautetaan otan asenteen - kyllä mie sulle näytän!

Tänään on karkauspäivä, minä olen avovaimo - tosin kihlattu sellainen. Kymmenisen vuotta ollaan tuon isännän kanssa oltu yksissä mutta naimisiin ei olla menty. Miusta jos olis kiinni niin vietettäis jo ties kuinkamontetta hääpäivää tänävuonna. Isäntä se pistää jostain syystä hanttiin. Ja enpä kyllä mitään hamekankaita halua, sehän tietää vain miulle lisää töitä jos pitää ruveta jotakin kolttua ompelemaan ;)