Pikkuneidin vehnäaltistus on nyt loppu! Sain eilen vastauksen lääkäriltä että oireet riittävät ja altistuksen voi lopettaa. Yö olikin sitten jo levottomampi kuin normaalisti, neiti heräsi itkeskelemään yöllä ja huuteli tuttia. Posket punoittaa mutta onneksi ei kutita.
Mie ehdin jo elätellä toiveita että voidaan ottaa vehnä käyttöön :( Se olisi helpottanut elämää NIIN paljon.

Esikoinen on edelleen kiukkuinen ja olen aivan vakuuttunut että tuo on osittain noista vahinko altistuksista johtuvaa. No jotta tämä ei olisi niin helppoa mie kutisen!!! Illalla en saanut unta kun kyynärtaivetta kutitti ja verillehän se piti sitten raapia. Nyt epäiltyjen listalla on soijajäätelö tai kalapuikot. Lisäksi tämä ääretön väsymys on varmasti osin nyt tätä allergia oireilua.

Hermot alkaa mennä tähän salapoliisi työhön. Jokainen meistä oireilee erilailla, eripituisilla viiveillä ja tietysti eri asioille. Tytöillä kun on vakuutukset heidät voi kuskata yksityiselle lääkäriin ja pääsee kaikkiin mahdollisiin testeihin yms. Mutta mie olen julkisen puolen armoilla. Ruoka-aineita ei suostuta testaamaan ja miun pitäisi aloittaa tuo päätähajottava ja hermoja raastava välttämis altistus rumba myös omalla kohdallani. En tiedä kumpi on pahempi se että kärsin oireista vai se että alan kyttäämään omakin syömisiä jälleen kerran. Imettäessäni pikkuneitiä jouduin tietysti tiputtamaan omasta ruokavaliostani ruokia pois ja se oli rankkaa. Piti kytätä kahden syömisiä ja nyt meitä on kolme allergista... :(

On käsittämätöntä kuinka voimia vievää on vain yrittää hillitä itsensä. Tänään aamulla esikoinen yritti aloittaa jonkinlaisen huutamisen mutta sain sen loppumaan ilman että olisin itse räjähtänyt. Ei tämä aamu nyt ihan niin hyvin alkanut kun olisin toivonut mutta on meillä pahempiakin ollut (kuten eilen). Olimme jopa aikaisin liikenteessä ja pääsin hoitamaan asioita vain pikkuneidin kanssa, esikoinen meni kaverilleni leikkimään. Olen käyttänyt tänään valtavasti voimiani siihen että käyttäydyn julkisella paikalla asiallisesti, en hermostu enkä suutu lapsille. Olen taistellut ahdistusta vastaan joka minut valtaa paikoissa joissa on paljon ihmisiä. En varsinaisesti saa mitään paniikkikohtauksia tai muuta. Jotenkin vain ihmisten paljous, muiden katseet ja juurikin se että itsensä on hillittävä ja hallittava on ahdistavaa ja raskasta.
Ennen tykkäsin käydä ostoskeskuksissa ihan vain pyörimässä ja viettämässä aikaa, tapaamassa ystäviäni ja mielummin menin isompaan kauppaan ruokaostoksille. Nykyään yritän ostaa netistä kaiken minkä voin, välttelen kauppakeskuksia ja mieluiten käyn meidän lähikaupassa.

Jollain asteella olen oppinut ennakoimaan tulevaa väsymystä, mutta en ole vielä osannut sitten kuitenkaan ennaltaehkäistä mitään. Pikkuneidin ollessa ihan pieni ja refluksin ollessa pahana minulla alkoi olla ns. sydämen liikalyöntejä. Isäni on kardiologi ja kysyin niistä häneltä. Ne eivät kuulemma ole vaarallisia, myös äidilläni esiintyy näitä, ja se on vain ikävän tuntuista. Tunne on lähinnä sellainen että sydän hyppää kurkussa. Tässä lähiviikkoina olen huomannut taas näitä lisälyöntejä, pulssini on myös ehkä aavistuksen nopeampi kuin aiemmin. On toki hyvä että huomaan näitä asioita, nyt vaan pitäisi sitten osata pysähtyä ja rauhoittua. Pelkään että tästä alkaa taas kierre. Kierre joka viimeksi vei minut hulluuden partaalle ja olin valmis luopumaan lähes koko elämästäni. En tarkoita että olisin suunnitellut itsemurhaa vaan suunnittelin muuttavani pois jotta asiat järjestyisi.

Minulla on aina ollut paha tapa syödä ahdistukseen ja huomaan taas yllättäväni itseni karkkipurkilta tai meetvursti paketilta. Lisäksi tuo lähiaikojen lisääntynyt oluen juonti on saanut aikaan muutoksia vartalossani. Minulle on tullut makkara mahaan ja tunnen oloni todella epämiellyttäväksi. Vaatteet puristaa ja koska en itse ole tyytyväinen itseeni koen että mieskin pitää minua ällöttävänä. Asiaa ei helpota se että kun olen väsynyt en jaksa lähteä jumppaan tai salille... Mutta kyllä täältä taas noustaan! Haluan ajatella että niin kauan kun uskon parempaan huomiseen pystyn selviämään! Jos menetän tuon uskon pelini on pelattu...

Kiitos teille jotka jaksatte lukea! Saatte minut ajattelemaan näitä asioita, saatte minut ymmärtämään asioita! Autatte minua koska tiedän että en ole yksin!