Nyt on vasta tiistai ja toivon että olisi jo perjantai tai vaikka sunnuntai! Tämä viikko alkoi niin huonosti että en haluaisi tietää mitä loppuviikko tuo tullessaan. Kaikki alkoi siitä kamalasta lumimyräkästä sunnuntaina. Mies iltasella teki lumitöitä, kun lingosta katkesi hihna. Loppui lumityöt sitten siihen. Myöhemmin naapuri ajoi auransa meidän ojaan ja mies sitä sitten vetämään autolla ylös.

Illalla nukkumaan mennessä olin jo päässyt mukavasti peitonalle kun esikoinen huuteli sängystään. Ponkaisin pystyyn ja olin menossa kohti ovea keskellä pimeyttä. Meidän makuuhuoneen ovi ei ollutkaan kokonaan auki ja kävelin sitten vauhdilla päin sitä oven kulmaa. Silmäkulma ja poskipää turvoksissa. :( Yö oli levoton ja miellä oli aikainen herätys pikkuneidin vehnäaltistuksen takia. Olin aamulla väsynyt, vihainen ja minulla oli molemmat silmät turvoksissa. Toisessa silmässä on sitten ripsentyvessä tulehdus (joka näköjään vain pahenee) ja yläluomi on kuin makkara silmän päällä.
Kiiruusti aamulla tavarat kasaan ja kaikille vaatteet päälle. Olimme jo menossa ovesta ulos kun aloin etsimään auton avaimia. Ne oli viimeksi ollut miehen käytössä koska olin itse ajanut miehen autolla lauantaina. Kappas ei ollut avaimet naulassa kuten normaalisti, ei ollut myöskään jäänyt virtalukkoon. Soitin miehelle ja kas ne on HÄNEN autossaan!!!
Siinä vaiheessa tuli itku ja epätoivo, inho tätä paikkaa kohtaan kun täältä ei pääse ilman autoa mihinkään. Tiesin ettei rahaakaan ole juuri liikaa mutta hetken itkettyäni päätin silti soittaa taksin. Menin sitten autolleni että irroitan tyttöjen istuimet autosta jos ne taksikuski vaatii mukaan. No eihän niitäkään ollut! Nekin oli miehen autossa.

Taksikuski tuli samalla kun mies soitteli että ehditäänkö jos hän tulee hakemaan. Taksissa oli yksi istuin ja pääsimme matkaan. Olimme lääkärissä perillä jopa 45 min etuajassa, mutta eipä se haittaa. Parempi niin kuin normaaliin tapaan myöhässä.

No päivä meni sitten muuten hyvin, mitä nyt pikkuneidin vaippa vuoti ja housut kastui eikä minulla tietenkään ollut vaihtovaatteita mukana. Eihän niitä koskaan ole kun niitä tarvii. Niin ja meni minun laukustani vetoketju rikki niin ettei se enään pysy kiinni. Kotiin tullessa huomasimme että kasvihuoneen päältä on tippunut lumet ja yksi lasi on mennyt rikki.

Mitä tulee tuohon altistukseen niin kolmen tunnin aikana joka oltiin tuolla lääkärissä ei tullut reaktiota. Kotiin meneessä neiti nukkui autossa ja kuorsasi kovaa. Välillä kuului kun loiskahti kurkunpäässä ja sitten nieleskeltiin ja yskittiin. Kakka haisi ihan järkyttävälle, mutta ei ollut ripulia. Illalla sitten olikin vaippa-alue etupuolelta aivan tulipunainen ja kosketusarka. Posket ja leuka hieman karheat. Nyt aamusta kun tuota altistusta pitää jatkaa kotona, neiti ei suostunut syömään mannapuuroa. No mariekeksit maittoi joten eiköhän se siitäkin selviä. Vaippaan oli myös tehty ripulit ja peppu on entistä kipeämpi. Voi siis olla ettei tarvitse montaa päivää jatkaa.
Eilen ehdin jo elätellä toiveita että neiti voisi vehnää syödä, voi olla että joudun pettymään.

Näin tulla lääkärireissulla erään äidin josta pystyi ensimmäisellä silmäyksellä näkemään että hän on äärimmäisen väsynyt. Hänellä oli kaksi tyttöä joista pienempi oli... Sanoisinko vauhdikas tapaus. Isompi leikki nätisti muiden lasten kanssa pienen juostessa ympäriinsä, äiti kannoillaan tietysti. Rouva minulle totesikin että "äiti lähti töihin lepäämään" kun keskustelimme tuon pienen vauhdikkuudesta.
Mieleeni juolahti - onko väsymys näkynyt minustakin noin selvästi? Vai osaanko nykyään tunnistaa merkkejä erilailla?

Viime yön näin painajaisia ja heräsin hiestä märkänä ja peloissani. Olen aiemminkin kärsinyt painajaisista ja kaikissa niissä joku tai jokin jahtaa tai vaanii minua. Nytkin unessa jokin uhka oli, kaiken luonnollisen (katolta tippuvan jään ja lumen) lisäksi.
Tämä juttu menee nyt vähän laidasta laitaa mutta mieleeni muistui uni jota näin teini-ikäisenä. Siihen aikaan kun olen ensimmäisen kerran ollut masentunut.
En tarkkaan koskaan pystynyt muistamaan mitä unessa sattui, mutta aina kun nukahdin tiesin mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Tunne oli kauhistuttava koska en kyennyt häivyttämään unta mielestäni ja se vain jatkui ja jatkui. Mielessäni kehittelin ajatuksen että näen unta esim. omasta kuolemastani joka erään ennustuksen mukaan tapahtuu tapaturmaisesti.