Viikkoon on taas mahtunut yhtä ja toista. Täällä on taas sairastettu oikein urakalla eikä sitä vieläkään olla täysin terveitä. Siitepölyallergiat alkaa pukata päälle lähes kaikilla ja esikoinen oireilee miten sattuu, mille sattuu. Olen säikähtänyt pahemman kerran sekä kotona että liikenteessä ja mieliala menee ylös alas yhtälujaa kuin vuoristorata.

Mie sain keskiviikkoiltana jonkin kaamean allergisen reaktion (tai ainakin niin itse päättelin eikä terveysneuvonta sulkenut sitä pois). Söin yhden saksanpähkinän ja neljä pistaasipähkinää. Noin tunti siitä alkoi ihan järkyttävä huimaus. Aivan kun olisi ollut kovassa humalassa. Ei pysynyt jaloillaan, ei voinut istua eikä pötköttää. No sehän johti siihen että aloin oksentaa. Kun epäilykseni allergisesta reaktiosta tuli otin antihistamiinin ja iltaakohden olo helpottui. Neljä tuntia tuon alkamisen jälkeen olis vielä vähän hutera olo mutta pystyin syömään ja menemään nukkumaan. Eilen oli sitten nielu kipeä ja kasvot jotenkin turtuneen oloiset.
Äitini oli enemmän niskajumin kannalla ja olenkin nyt myös niskoja hoidellut samalla. Oli kumpi oli en uskalla ihan heti noita pähkinöitä suuhuni laittaa. Aiemmin olen voinut syötä pähkinöitä ilman mitään oireita, mutta eipä tuo mahdottomuus ole. Hiukka pistää vain miettimään että saako tässä jonkin anafylaktisen shokin vielä jonain päivänä?!

Ollaan me tehty jotain hyödyllistäkin ja istutettu tomaatit, kurkut ja basilikat. Nämä on näitä kevään piristäviä asioita kun voi itse todeta versojen nousevan ja oikeasti saa itse kasvatettua ihania vihanneksia.

Minulla on monta päivää ollut tunne että tekemisiäni ei arvosteta ja kaikki mielipiteeni lytätään heti kättelyssä. Siksi olenkin jättänyt monta asiaa kirjoittamatta keskustelupalstoilla ja muissa yhteyksissä. En halua enään yhtään kuraa niskaan, olen saanut sitä tarpeeksi.

Eilen on uutisoitu lahtelaisesta äidistä joka on kuristanut vauvaansa (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/aiti-kuristi-vauvalleen-aivovamman---hovi-kovensi-tuomiota/art-1288461713732.html) ja tästähän tietysti keskustellaan nyt sitten kaikkialla.
Ymmärrän kyllä että tämä on väärin ja ihan oikein että äiti saa tuomion ei tuo ole oikeutettua. Mutta ihmiset ei vain ymmärrä kaikkea. Kuten aiemminkin joskus kirjoitin alan pelottavalla tavalla ymmärtää alkoholisoituvia äitejä ja myös näitä äitejä jotka näitä kamaluuksia tekevät.
Mie tajusin hakea apua ennen kuin oli myöhäistä! Ja mie sain apua ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtui. En toki tiedä tämän äidin taustaa oliko hänellä apuja lasten kanssa tms. mutta voin kuvitella ettei hän ole ollut ihan täysissä voimissaan ja järjissään tuollaista tehdessään.
Nyt kun olen itse käynyt tuolla pohjalla ja saanut apua vasta kun olen itse sitä pyytänyt, tajuan että tässä yhteiskunnassa pääsee tapahtumaan näitä kauheuksia koska asioihin ei puututa. Miulle niin monesti sanottiin neuvolassa "soita jos tuntuu siltä että haluat jutella" Ok, minulle annettiin mahdollisuus mutta olin jo liian väsynyt tarttumaan tuohon. Olisin kaivannut suoria tekoja, sitä että minulle olisi annettu vaikka numero sanottu että "soita", että asialle olisi minun puolestani tehty jotain.
Mie onneksi tajusin että elän vaara vyöhykkeellä...