Jälleen yksi vaihe elämässäni on päättymässä. Voin lähes hyvällä omallatunnolla sanoa että olen selvinnyt tähänastisen elämäni hankalimmista vuosista ja vieläpä lähes kunnialla. Nyt aloitetaan uusi luku johon ei kuulu mielialalääkkeitä eikä viikottaista psykologin tapaamista. Lopetetaan jauhaminen menneistä ja keskitytään tulevaan. Minulla oli tänään siis viimeinen sovittu psykologin tapaaminen nyt on edessä vain hoitoneuvottelu muutaman viikon päästä. Siellä lääkärin ja psykologin kanssa sitten päätetään jatkosta. Tänään kyllä esitin mielipiteeni psykologille ja sanoin etten ole varma olenko valmis lopettamaan. Varsinkaan kun edessä saattaa olla raskaita aikoja jos kolmas lapsi meille piakkoin suodaan.

Saman aikaisesti minun täytyy ryhdistäytyä ja saada nämä kamalat salakavalasti kertyneet kilot pois. Tämän päätöksen kruunasi tämä aamu ja järkytys kun farkut ei mahtunutkaan enään kiinni O_o Näin en voi jatkaa koska tiedän varsin hyvin että minun hyvään oloon vaikuttaa oma olemukseni ja ulkonäköni erittäin paljon. Jos koen olevani lihava tai inhoan vatsaani ilmestynyttä makkaraa, en löydä itsestäni juuri mitään hyvää. Ja senhän tietää sitten mihin se johtaa. Siihen kierteeseen en halua!

Nyt loppuu se jatkuva oluen juonti ja viikonloppunakin juon vain sauna oluen jos sitäkään. Toki välillä voi vähän höllätä ja ostaa vaikka viiniä mutta ei joka viikko! On sietämätöntä inhota omaa ulkonäköään ja varsinkin kun olen aina ollut tarkka painostani ja tiedän että myös mieheni on tarkka painostani. Ei hän minua jätä vaikka painaisin 100kg (tai mistäs sen tietää) mutta ei se minun oloa ainakaan helpota jos toinen naureskelee mahani makkaroille ja huomauttelee levinneestä takamuksesta.

Pikkuneidin imetysaikana painoin 10kg vähemmän kuin mitä painan nyt! Toki dietti oli tiukka eikä siinä paljon ollut lipsumisen varaa. Silloin olin mitoissa joista olisin enemmän kuin tyytyväinen tänäpäivänä. Silloin en osannut siitä nauttia ja olla tyytyväinen itseeni. Siihen pyritään! Toki mahdollinen raskaus sitten siirtää tuota tavoitetta myöhemmäksi. Rakaus aikana tosin en ole koskaan tuntenut itseäni rumaksi, enemmänkin olen kokenut että olen kauneimmillani VAIKKA kiloja on kertynyt aina pitkälti toistakymmentä.

Onneksi minulla on ystävä joka patistaa minua mukaansa salille aina tasaisin välein. ;)

Minulla on hyvämieli ja olen todellakin valmis jättämään tämän masennuksen taka-alalle elämässäni. Kevät tulee, aurinko paistaa! Vaikka kesä tuo tullessaan kaikki allergiaoireet ja pelon siitä mitä jos vaikka ampiainen pistää niin silti tähänkin kasaan paistaa aurinko!
Sain viikonloppuna tavata ystävääni ihan kahdenkesken, jutella aikuisten juttuja, syödä rauhassa - olla yksin!

Nyt pitää mennä laittamaan päivänsäteet nukkumaan jotta pääsee karistamaan kiloja ;)