Kaikki alkoi eilen alkuillasta kun sain samanlaisen kipukohtauksen kuin viikkoa aiemmin. Nyt kipu oli aavistuksen lievempää ja painottui selvästi oikealle puolelle. Samalla alkoi verinen vuoto joka on taas tyrehtynyt ja muuttunut vähäiseksi ja rusehtavaksi. Soittelin eilen jo naistenklinikan päivystykseen ja sieltä käskettiin ottaa särkylääkettä ja odotella aamuun jos mahdollista. Aamusta kehotettiin ottamaan yhetyttä kätilöopiston naistentautien polille.

Noudatin ohjeita ja sain onneksi jonkin verran nukuttuakin. Aamusta heitin tytöt kaverille hoitoon ja ajelin kättärille. Joudin jonkin aikaa odottelemaan että pääsin lääkäriin en onneksi kauaa ehkä 45min. Ultralla lääkäri katsoi että kohdussa ei ole mitään. Ok olin varautunut kaikkeen. No oikean puolen munasarjasta löytyi jotain mitä lääkäri tutki pitkään. Kyseli kummalla puolella kipu on ollut ja mitä aiemmin ultrannut lääkäri oikein oli sanonut jne. Lopulta hän sanoi että pyytää vielä vanhemman gollegansa katsomaan tuota löydöstä.

Toinen lääkäri tuli paikalle ja katseli ultralla. Puhui jotain myomasta kohdussa, joka kuitenkaan ei ollut tavanomainen kapselimainen vain jotain muuta. Lääkärit puhuivat keskenään niin paljon ja käyttivät lääketieteellisiä käsitteitä että en edes ymmärtänyt kaikkea. Mieleen jäi vain myoma, kysta ja jokin epämääräinen löydös oikean munasarjan vierestä. Kuulin vanhemman lääkärin sanovan että jos hcg on koholla ei uskalla odottaa viikonlopun yli. Eli pahimmassa tapauksessa edessä voi olla leikkaus.
Miut passitettiin labraan (4 putkea verta joista otetaan ainakin hcg ja crp). Pääsin kotiin odottelemaan tuloksia jotka onneksi saan jo tänään. Samalla saan tiedon jatkohoidosta.

Käskivät mennä takaisin jos tulee kipuja ka/tai vuoto lisääntyy. Olkapistos jos tulee on myös syytä lähteä takaisin. Nyt täällä vähän kauhun sekaisin tuntein odotan puhelua, mahdollisia kipuja yms.
Oksettaa ja palelee! En pysty syömään oikeastaan mitään vaikka on nälkä. Nyt en enään pysty itkemään, mutta eiköhän se itkukin tule kunhan mies tulee töistä tai joku kaveri soittaa tms.

Soitin äidilleni kun lähdin kättäriltä. Hän yritti lohduttaa "sie olet vielä nuori" ja "toisilla menee vain niin että tyttöraskaudet onnistuu ja poikaraskaudet menee kesken"
Joo eihän hän pahalla tarkoittanut mutta ei tuo kyllä paljoa lohduttanut kun toiveissa olisi kuitenkin se poika.
Mielessä pyörii tavalliset ajatukset:
Miksi me? Miksi taas vastoinkäyminen? Mitä vielä?

Minua pelottaa, enkä tiedä mitä ajatella. Tulen vainoharhaiseksi tämän kroppani kanssa kun jatkuvasti pelkään tuntevani piston hartiassa tai kivun kovenevan vatsassa/selässä. Pientä tuntemusta siis on tuon tutkimuksen jäljiltä mutta ei mitään kipulääkettä tarvitsevaa edes. Miten edes tunnistan olkapiston? Miten erotan sen normaalista lihaksen jännityskivusta?