Minun mieltäni ei kevennä yhtään se että pikkuneidin olo on ollut tänään huono. Onhan tämä suuri muutos hänelle ja vaikka ei olla vielä yhtään päivää hoidossa oltu ollaan käyty tutustumassa keskiviikosta alkaen joka päivä.
Tähän jännittävään uuteen asiaan kun yhdistää lääkevähennyksen on katastrofi valmis.
Pikkuhiljaa ja salakavalasti neidin oireet on pahentuneet. Kitinää, nieleskelyä, huutoa ja hikkaa. Jatkuvasti pitäisi olla purkka tai tutti suussa. Lisäksi sinne menee sormet ja kaikki lelut. Ja päivä tuttihan on jätetty pois jo aiemmin kesällä. Yöllä herätään huutelemaan maitoa eikä se päivälläkään ole mikää harvinainen lause "haluan maitoa".
Iltaisin vain kiukutellaan ja pyöritään lattialla. Ruoka onneksi vielä maistuu hyvin.
Nyt kun oikein aloin tätä asiaa miettimään niin kaikki nämä oireet kärjistyy aina illalla. Aamu menee hyvin, päiväkin vielä ihan hyvin - mutta sitten illalla... huoh!
Tänään on ollut pahin päivä. Mie lähdin salille kun tytöt ja mies jäi syömään. Pikkuneiti oli nukahtanut pää lautaselle. Nukkui kun tulin kotiin kaksi tuntia myöhemmin. Tyynyliina on märkä ja esikoinen sanoi pikkuneidin pitäneen jotain porsastus ääntä. Herää epäilys onko hän oksentanut? Jos on niin pelkkää nestettä. Kuumetta ei ole joten en usko hänen olevan kipeä.
On tässä vielä sekin että tein kaalilaatikkoa jota neiti söi. On syönyt aiemminkin mutta ei ehkä ihan noin paljoa... En tiedä! En olisi kaivannut tätä hässäkkää tähän!
Mie en voi olla pois töistä ensimmäisiä työpäiviäni - koulutuspäiviä!
Toki olen päiväkodissa kertonut refluksista mutta ne ole varma tajuavatko he kuinka kirjava ja moni oireinen tuo tauti on?!
No aika näyttää mitä tästä tulee... Jäämme jännityksellä odottamaan!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.