On aurinkoinen kevät aamu. Pakkasta tosin on aika paljonkin mutta ei se haittaa. Taivas on sininen ja hanki kiiltää kirkkaassa auringossa. Puut ovat paikallaan, pienintäkään tuulevirettä ei näy. Ihana aamu! Vai onko?

Väsyttää, silmiä kutittaa ja kirvelee, nenä vuotaa ja lapset yskii. Kaikki alkoi kaksi viikkoa sitten kun perjantai iltana huomasin pikkuneidillä olevan kuumetta. Samoihin aikoihin alkoi isännällä nenävuotaa ja yskittää. Maanantaina kuume nousi esikoisellekin ja jäin lasten kanssa kotiin sairastamaan.

Maanantai iltana kuitenkin lähdin työpaikalle palaveriin koska halusin tietää mitä siellä puhuttiin. Olisi ehkä pitänyt jättää väliin, ei siellä tullut kuin paha mieli ja enemmän olo siitä että tuo ei ole minun paikkani jos asiat ei muutu.

Tyttöjen kuume vain jatkui ja torstaina menimme uudestaan lääkäriin. Esikoisen kuume nousi korkeaksi päivän aikana 39,6 korkeimmillaan ja aloin olla hieman huolissani. Pikkuneidin kuume oli tässävaiheessa jo hellittänyt mutta hänellä oli kova yskä. Seuraava yö menikin sitten valvoskellessa korvaansa valittavan pikkuneidin kanssa ja perjantaina raahauduimme taas takaisin lääkäriin. Korvatulehdushan sieltä löytyi. Antibiootti kouraan ja lomaa aloittelemaan.

Lomallahan oli tarkoitus suunnata pohjoiseen isännän isälle ja siinä sitä sitten pohdittiin voidaanko korvatulehduksessa olevan ja kuumeessaolevan lapsen kanssa lähteä. Lääkäri ei nähnyt estettä joten otimme riskin ja pakkasimme tavarat autoon.

Ensimmäistä kertaa lähdin matkaan ilman eväitä kellekään. En ottanut leipiä, puuroja tai maitoja. Luotin siihen että matkalta saa kaiken hankittua. Pikkuneiti söikin sitten vähän mitäsattuu, samoin esikoinen. Tietoisesti annoin heidän syödä mm. lihapullia joissa oli kananmunaa, eikä kummallekaan mitään huomattavaa oiretta tullut. Ihanaa! Josko tämä alkaisi helpottaa.

Ajomatka meni rauhallisissa merkeissä tyttöjen nukkuessa lähes koko matkan. Esikoisen kuume oli laskenut ilman kipulääkkeitä ja pikkuneitikin oli rauhallinen. Isäntä alkoi puolessavälissä matkaa valittaa korvaansa kun meni lukkoon ja tuntui oudolle. Lauantaina meni sitten lääkäriin  ja kas korvatulehdus. Antibiootti kuuri ja loma jatkuu. Esikoinen kuumeili vielä viikonlopun kunnes alkuviikosta vihhdoin oli kuumeeton. Ajattelin jo että selvillä vesillä ollaan tuon sairastelun kanssa kunnes tiistai-keskiviikko välisenä yönä esikoinen huusi korvaansa. Keskiviikkona lääkäriin ja tuomio oli - korvatulehdus molemmissa korvissa. Antibiootti ja loma jatkuu. Mie olen meistä ainoa joka ei ole tuota flunsaa saanut, ainakaan pahana. Ja toivottavasti en enään saakaan.

Keskiviikkona kävimme moikkaamassa Joulupukkia, joka kuuluu aina loma ohjelmaan. Torstaina vietettiin sitten appiukon 60v synttäreitä. Syötiin ravintolassa ja iltasella kotona kakkukahvit. Tytöille oli oma kakku ja kaikki oli tyytyväisiä.

Perjantai aamuna sitten pakattiin auto ja suuntana oli koti. Matkan aikana miun silmäluomia alkoi kutittaa allergialääkkeistä huolimatta. Tytöt oli hieman levottomampia kuin mennessä mutta kohtalaisen rauhallinen matka. Ennen iltapalaa olimmekin jo kotona.

Matkalla välillä pyrytti ja välillä paistoi, toisaalla oli liukasta ja toisaalla ihan kuivaa. Loma oli siis vietetty sisätiloissa, tekemättä mitään. Olisihan sitä voinut kotonakin sairastaa mutta oli ihan kiva päästä vähän poiskin.

Mutta mitä tulee minun oireisiin... Nenän tukkoisuus, aivastelu, silmien kirvely paheni selvästi kun tulimme kotiin. Täällä on siis kevät pidemmällä ja jotain siitepölyä jo ilmassa. Mitä lie ja mistä lie. Täysi lääkitys on nyt sitten taas aloitettu enkä kovin innokkaasti odota kesää. Silmäluomet on turvoksissa, kutiaa ja kuumottaa. Keksin kyllä syyllisenkin - manteli. Edellisen kerran näin kävi kun söin tuplapatukan ja siinä on mantelia. Nyt söin torstaina sitä kakkua ja siinä taisi olla manteli rouhetta korsiteena. No jos jotain hyvää tästä haluaa etsiä niin ainakin osaan nyt välttää mantelia paremmin.

Huomenna olisi paluu arkeen. Isäntä lähtee töihin, miulla on onneksi vasta torstaina työpäivä. Tytöt menee tiistaina tarhaan jotta mie saan tehtyä jotain noita opiskelujuttujani. Pakkohan ne on tehdä - aikaa on vain muutama viikko...