Jos jälleen palattaisiin asian juurille ja siihen miten pikkuneiti tänäpäivänä voi. Aiemmista teksteistä voi lukea että alku ei ollut helppo ja vielä syyskuussa 2012 neidillä oli alle 20 ruoka-ainetta joita hän pystyi syömään. Samaan aikaan päiväkodin aloituksen kanssa lopetettiin refluksi lääkitys ja aloitettiin ruoka kokeiluja. Lääkitys saatiin purettua ihmeen helposti ja odotin pitkään milloin kaikki taas romahtaa - ei romahtanut. Ruokia aloimme pikkuhiljaa saada lisää ja lisää ruokavalioon ja nyt syyskuussa 2014 poissa on vain kananmuna. Valtava helpotus ja valtava harppaus muutamassa vuodessa. Alkuviikosta kävimme tosiaan allergialääkärillä ja äsken katselin omamehiläisestä allergiakokeiden tuloksia. Koivu allergialuokka 2, timotei ja koira allergialuokka 1 sekä kissa allergialuokka 3. Saapa nähdä mitä ensi kesä ja vierailut kissatalouksissa saa aikaan. Ruoka aineita ei testattu - ne selvitellään kokeilemalla jos on tarvetta.

Refluksitauti on lähes historiaa meidän perheessä, vaikkakaan ei kokonaan poissa. Pikkuneiti saattaa kesken leikkien tulla sanomaan että "tuntuu kuin ruoat olisi tullut suuhun", välillä selvästi närästää ja tiettyjä ruokia (kuten kaali) neiti ei suostu syömään ollenkaan. Emme me kuitenkaan ole unohtaneet mitä elämä oli eikä oireet ole kokonaan poissa. Monena aamuna huomaan että neidin henki haisee todella pahalle ja merkkejä huonosta olosta kyllä löytyy. Osa näistä saattaa toki olla jo muuttunut vain tavaksi mutta osalla hän selvästi helpottaa oloaan. Purkka korvaa tuttia joka aikanaan helpotti oloa. Hiukset, vaatteiden narut ja pienet lelut valitettavasti löytyy vielä usein 4v9kk tyttösen suusta.

Lisäksi meille on ilmestynyt hallitsemattomia raivokohtauksia joista neiti ei pääse yli. Psykologi siskoni todisti tällaista episodia vähän aikaa sitten ja sanoi minulle jälkikäteen ettei hän teidä miten neitiä voisi auttaa. Ongelmaksi muodostuu se että raivo on valtaisaa ja ison kokonsa takia neiti on hankala hillitä. En jaksa nostaa häntä enkä pysty pitämään kiinni. Huuto on niin kova ja hallitsematon ettei neitiin saa puheyhteyttä. Olen lähes avuton näissä tilanteissa jotka voi alkaa vaikka vain siitä että ulos pitää laittaa housut jalkaan. Meillä saattaa mennä kymmeniä minuutteja taisteluun siitä mitä päälle puetaan.

Neidin ruokahalu on hyvä ja se näkyy kasvussakin. Osin olen huolissani kun suhteellinen paino on taas noussut. En kuvailisi häntä lihavaksi - vain isokokoiseksi (114cm ja 26kg). Mutta huomaan miettiväni hänen syömisiään ja välillä yritän rajoittaa määriä. Ongelma on se etten tiedä mitä tehdä. Meillä syödään säännölliseti kaksi lämmintä ateriaa, aamiainen, iltapala ja välipala (joka saattaa jäädä välistä). Ruoka ajat on säännölliset eikä herkkuja ole joka päivä tarjolla. Lauantai on karkkipäivä ja keksiä tms. saa satunnaisesti jos on vieraita tai ollaan kylässä. Meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa enkä käytä rasvaa, suolaa ja sokeria paljoa. Pastaa ja riisiä menee paljon ja se varmasti on yksi asia joka täytyy jotenkin muuttaa. Ensin pitäisi varmaan vaalea pasta muuttaa tummaan ja riisi täysjyvä riisiksi. Kasvikset jää helposti lautaselle mutta salaatii uppoaa hyvin. Olenkin nyt pyrkinyt siihen että joka aterialla (paitsi keiton kanssa) olisi salaattia. Ruoka vinkkejä otan vastaan kovin mielelläni. Korvista alkaa tulla kana ja riisi sekä jauheliha kastike...

Neiti liikkuu, juoksee, tanssii ja pyöräilee. Käy luistelemassa ja talvella hiihtää. Käyttäytyy siis normaalisti. Mielellään kyllä myös istuu sisällä ja katselee televisiota tai pelaa puhelimella. Näitä mie tosin rajoitan aika tarkastikin ihan jo periaatteideni takia. Mielestäni lasten tulee leikkiä - ei pelata tai katsoa telkkaria. Toki sitäkin joskus tehdään ja sadepäivinä se on sallitumpaa kuin muulloin. Kavereiden kanssa täysin kiellettyä satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.