Minun jaksamiseni alkaa olla lopussa. Olen valvonut kolme yötä itkevän, yskivän, tulikuuman vauvan kanssa. Aamulla alkaa hulina kun esikoinen lähtee kouluun. Pikkuneiti hyppii seinille tekemisen puutteessa enkä minä voi tehdä muuta kun kantaa huutavaa vauvaa. 

Vauvalla on siis ilmeisesti joku virus - ehkä influenssa, ehkä ei. Jokatapauksessa hänellä on ollut liki 40 kuumetta nyt neljä päivää eikä hän nuku yöllä eikä päivällä. Tuntuu turhalle valittaa kun pikkuneidin ollessa vauva tämä oli normaali olotila. Aina väsytti julmetusti ja aina vauva huusi. Silloin en tosi  ollut jumissa kotona ja saatoin nähdä ystäviäni, käydä perhekerhoissa jne. 

Tänään on ollut kovin raskas päivä, olen ollut itkuinen ja tuntenut itseni kovin avuttomaksi. Vauva yskii, itkee ja vetää itseään kaarelle taaksepäin. Ehkä tämä on ollut liian samanlainen päivä kun moni päivä vuonna 2010. Hermoni ei kestä kun vauva kieppuu. Aina kun hän nukahtaa alkaa noin viiden minuutin päästä huuto. Välillä huuto alkaa ilman selitystä aivan kuin häntä sattuisi johonkin. Ruoka ei tietenkään maistu ja lähes pelkällä äidinmaidolla on nyt eletty. Se selvästi nousee herkästi takaisin kurkkuun ja kun valmiiksi on limainen on olo varmasti kamala. 

Kun isäntä tuli tänään töistä toivoin jotain apua. Vaikka sen että olisi hetken kantanut tuota kitisevää kuumaa kelettä sylissään - mutta ei. Haukotteli hetken sohvalla, korjautti housunsa minulla ja paineli talliin. Olkoon sitten - en jaksa taistella.

Alkuviikon illat meni isompien lasten riitoja selvitellessä ja eilen menikin hermo. Facebookin äitiryhmään kävin avautumassa ja iltapäivällä sain puhelun pelastavalta enkeliltä. Eräs äiti tuli hakemaan isot tytöt heille leikkimään ja vieläpä toi illalla takaisin <3 

Tänään esikoinen meni koulusta suoraan ystävälleen yökylään joten pikkuneiti on saanut kauppareissu lukuun ottamatta puuhata omiaan. Sääliksi häntä käy kun en ehdi ja jaksa hänen kanssaan mitään. Itku tässä tulee ja tarvisin edes pienen halauksen. Hyvää yötä maailmalle!