Kevät tekee tuloaan vaikka veilä muutama päivä sitten saimme lisää lunta. Nyt tuo valkoinen kylmä ihme on vain pieniä länttejä varjoisimmissa nurkissa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja mie hymyilen.

Sormet syyhyää päästä laittamaan istutuksia, kunnnostamaan kukkapenkkejä ja siivoamaan kasvihuonetta. Valitettavasti kaikki vain jää aina kesken kun vauva ei kauaa ulkona hereillä viihdy ja arkisin päiväui aika menee kuskatessa isompia tyttöjä. Mutta kyllä mie teen, vähän kerrallaan hitaasti ja varmasti.

Sisällä kaikki on kaaoksessa ja tekemistä piisaa. Pöly kerääntyy nurkkiin, ikkunat on niin likaiset ettei läpi meinaa nähdä ja pyykkihän ei ikinä lopu. Mutta sekään ei minua haittaa! Kun mieli on iloinen on kevät oikeasti ihanaa aikaa!

Vuosi sitten minua ahdisti kun en pystynyt tekemän mitään, edellisenä vuonna työ vei voimia enkä saanut mitään aikaiseksi. Kolme vuotta sitten "olin raskaana" ja päädyin leikkauspöydälle, sitä edeltävät kaksi menikin sitten siinä allergia ja refluksi hulinan höyryissä omaa masennusta parannellen.

Onko nyt ensimmäinen kevät yli viiteen vuoteen kun minua ei ahdista? Kevein mielin suunnittelen tekemisiä ja teen päivässä sen minkä jaksan ja ehdin. Ajatus ei ole se "apua tuokin pitäisi tehdä" eikä tunne ole ahdistava.

Mutta joku hulluushan tässä iskee. Kaikki pitäisi siivota ja jynssätä. Kahvinkeittimenkin purin osiin jotta sain pestyä joka välin. Astianpesukoneen suodattimia en ole pessyt ties milloin ja nyt ne on tuolla likomassa. Ikkunan pesua inhoan mutta nyt sormet syyhyää päästä siihenkin puuhaan - ostinhan ikkunan pesurin :D

Kutinaa ja kirvelyä, tukkoisia neniä ja rähmiviä silmiä. Vaikka siitepölyt vaivaa meitä jo nyt ja olemme sairastaneet oksennustauteja, flunssaa ja ties mitä - se ei lannista minua! Kesä tulee ja tästä keväästä aion nauttia!