Ensinnäkin suuri kiitos kaikille kommenteista ja kiinnostuksesta! <3 Ja kiitos ihanista sanoistanne, en aina usko olevani kovinkaan vahva :)

Kävimme tänään hakemassa esikoisen äidiltäni tuossa kamalassa ilmassa! Sain pelätä henkeni ja lasteni hengen puolesta kun mieheni paineli menemään moottoritiellä. Kyllä vain mieheni on se sairas sekopää joka kelistä riippumatta ajelee vasenta kaistaa mielummin vähän yli rajoituksen kuin alle. No selvisimme kolhuitta ja kyllä mie jollain asteella luotan hänen ajotaitoihinsa, pohjoisesta kun on ja siellä on aina ollut lunta.

Illan päätteeksi kävi sitten vetämässä naapurin aura-auton tuolta ojasta :D Eikös se yleensä mene toisinpäin?!

Meillä on huomenna pikkuneidin vehnäaltistus. Ennakkoon jo peloittaa kuinka se sekoittaa koko pakan?! Kuinka kipeäksi hän tulee? Kauanko joudumme hoitamaan oireita? Jaksanko valvoa? Olla hyvä äiti myös päivällä jos toinen huutaa yöllä? Tippuuko matkalle muita ruokia? Neiti on tietysti kilttinä tyttönä tässä viime päivinä syönyt kaikkea epäsopivaa (varasta siis ruokaa esim. pöydiltä ja roskiksesta) ja vähän jännittää kuinka pahat oireet on huomenna kun pitäisi olla oireeton :/
Minua ahdistaa ihan suunnattomasti aina tuo lääkäriin meno. Paikka on hankala kun autolla on mentävä eikä pysäköinti tilaa juuri ole. Matkaan voi mennä yli tuntikin jos sattuu jäämään ruuhkaan ja se ajoitus voi olla kiinni muutamista minuuteista. Huomenna vielä vaikuttaa tämä lumentulo ja lähes nolla keli. Kauhulla mietin mitä matkasta tulee ja tulemmeko ikinä ehtimään ajoissa. Pitää varmaan lähteä kaksi tuntia ennen altistusta, jättää auto anopin nurkille kun vien esikoisen ja olla ajattelemattakin että ottaisi rattaat. Tosin en mie kyllä jaksa tuota neitiä kantaakaan kun painaa jo 16kg. Kantoliina toki on olemassa mutta ei sekään paljoa auta.

Pakko kertoa kun pikkuneiti hoitaa noita nukkevauvojaan... Vauva jostain kumman syystä aina itkee! Samoin tekee esikoisen vauvat. Tänään kysyin pikkuneidiltä miksi vauva itkee? Toinen otti kasvoilleen kovin säälivän ja hellyyttävän ilmeen ja sanoi "AU". Kysyin sitten onko vauvalla jossain pipi, sattuuko vauvaa johonkin. Johon neiti vastasi "tähän" ja näytti vauvansa rintaa. Tämä ajatuskin saa minulla vedet silmiin. Kuinka noin pieni ihminen voi yhdistää vauvaan kivun ja itkun? No ei hän tiedä muusta mitään, eikä hänen siskonsakaan.

Väistämättä käy mielessä jääkö lapsille tästä traumoja? Toipuvatko he tästä koskaan? Kuvittelevatko he vielä aikuisena että kaikki lapset huutaa ja ovat kipeitä? Toisaalta toivon että tämä valmistaa heitä tulevaan. En tarkoita että haluan heidän lastensa kärsivän refluksista tai allergioista. Tarkoitan että he tunnistaisivat hädän paremmin kun tietävät mitä se voi olla.