Hoh hoijaa! Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kevät on mitä mahtavin! Nauttimaan tuosta ei kyllä juuri pääse kiitos pienen känkkäränkän ja vähän isomman äkäampiaisen sekä kaikenlaisten pölyjen jota kesä tuo tullessaan. Päätä särkee, nenä vuotaa ja silmiä kutittaa. Aamu alkaa järkyttävällä kasalla lääkkeitä ja lisää pitäisi hakea apteekista.

Pikkuneiti on toipumassa tai oikeastaan jo toipunut kohtalaisesti altistuksen jälkimainingeista. Refluksi on selvästi rauhoittunut ja lääkettä riittää kaksi kertaa päivässä. Illalla ei enään huudella maitoa sängystä ja yöt nukutaan kokonaan. Eilen ei ollut posket punaiset eikä kakka polta peppua enään. Hyvältä siis näyttää :) Nyt onkin sitten taas höllätty ruokavaliota ja eilen syötiin kalaa, viikunaa ja illalla neiti nappasi vähän appelsiinia. Alkuillasta jo posket vähän punoitti, liekkö kalasta tullut pieni oire ja sitten sen appelsiinin jälkeen alkoi tapahtua. Pikkuneiti makasi keittiön lattialla mahallaan, nieleskeli ja röyhtäili. Ei onneksi kuitenkaan oksentanut ja sai hyvin nukuttuakin. Nyt aamusta on ollut aika kiukkuinen ja poskissa on punaiset läikät.

Esikoinen on kiukkuinen kuin ampiainen! Mitä lie taas syönyt joka aiheuttaa mahakipua. Hermo menee tuohon jatkuvaan kitinään ja vinkumiseen. Pikkuneidin kanssa haastaa riitaa jokaisesta asiasta ja ihan tyhjästä aletaan vänkäämään vastaan. Esikoisen uudet silmälasit pitäisi käydä hakemassa mutta eipä kovin houkuta lähteä kahden kiukuttelevan lapsen kanssa mihinkään.
Esikoisella on siis ollut viime kesästä asti lasit ja näköä on tarkkailtu pienestä asti. Hän karsastaa väsyneenä ja nyt uusiin laseihin tulee vahvuutta jotain +3,5 tai jotain sinnepäin. Tuo kuulemma on sellainen vaiva että nyt kun se korjataan laseilla niin 12-vuotiaaksi mennessä hänen pitäisi päästä eroon noista laseista.


Pääsin käymään eilen salilla ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon! Huh että on taas rapakunnossa! Tosin kyllä se taas auttaa jaksamaan kun saa vähän omaa aikaa. Jotenkin on tämä arki taas tuntunut kovin raskaalle, mutta ei ylitsepääsemättömälle. Miulla on puuhaa (siis muutakin kuin kotitöitä) ja jotain mitä odottaa tulevaisuudelta. Ei tämä peli siis menetetty ole. Selvästi tuo synkkyys on taas jollain asteella väistymässä ja hyvä niin!