On ihanaa että tulee kevät! Mahtavaa olla pulkkamäessä auringonpaisteessa ja huomata että pajunkissat alkaa tulla puihin. Lumi sulaa ja aamuisin on valoisaa kun herää. Päiväpäivältä on lämpimämpää ja vaatetta tarvii vähemmän, ulos meneminen helpottuu.

Siitepölyt vain saisi jäädä tulematta :( Nyt jo vaikka kausi ei ole kunnolla alkanut miun täytyy kaivaa antihistamiinit esille. Kauhulla odotan mitä kevät ja kesä tuo tullesaan, kuinka pahoja oireita tytöt saa. Mie olen muutaman päivän aivastellut, silmiä kutittaa ja tänään oli havaittavissa jopa pientä hengenahdistusta. Ei kovin lupaavalle näytä!

Pikkuneiti ei ole toipunut altistuksesta ja oireilee jatkuvasti jollekin. Nyt en tiedä onko syy siinä ettei toipunut ja sai esim. kalaa ja ohraa joiden sopivuudesta en ole satavarma. Kalaa on syöny n. kerran kahdessaviikossa ja ohraa on kokeiltu ennen altistusta, eikä huomattavia oireita tullut. Nyt kuitenkin neiti ripuloi ja kakka on polttavaa. Miun oikeen tekee pahaa toisen puolesta kun pieni peppu on ihan ruvella. Kyllä se särkee sydämen varsinkin kun tietää että osittain vika on minun. Lisäksi neiti tekee poskihampaita joka tunnetusti pahentaa refluksia. Olen lisännyt lääkettä mutta silti neiti saa kipukohtauksia, yskii ja kakoo. On jopa keksinyt jostain mennä välillä vessaan ja sylkeä pönttöön. Ei oksenna onneksi kuitenkaan ja ruokakin maistuu kaikesta huolimatta.

Katselin äsken tyttöjen nukkeleikkejä ja pikkuneiti otti vauvan rattaista syliin. Vauva itki ja häntä piti sitten kantaa edestakaisin. Kysyin "miksi vauva itkee?" En saanut vastausta. Esitin uuden kysymyksen "onko vauvalla jossain pipi?" Pikkuneiti näytti miulle vauvan rintakehää ja sanoi "tässä" Jatkokeskustelussa selvisi että vauva oksentaa ja sillä on pahaolo. On sydäntäsärkevää huomata että lapsieni mielestä vauvat itkee ja ovat kipeitä. Eivätpä he tosin muusta tiedä, esikoinen ei omaa vauva aikaansa luonnollisesti muista ja pikkuneiti on oppinut esikoisen leikeistä, sekä varmasti omasta olostaan.

Miun väsymykseni alkaa helpottaa. Ehkä tämä on osin näitä ihania naistenvaivoja ja hormoni juttuja. Mutta eipä mennä niihin sen yksityiskohtaisemmin. Isännällä alkoi loma ja ensi viikko ollaankin sitten kotosalla. Tarkoitus on mennä katsomaan minun isovanhempiani joista valitettavasti yksi ei meitä varmasti edes tunne enään. Vanhuus ei tule yksin ja onhan hän vanhakin, ikää on huimat 90 vuotta.