Keskiviikko iltana kaikki pysähtyi! Minut valtasi kauhunsekainen tunne josta en ole päässyt eroon vieläkään, enkä varmaan pääse muutamaan viikkoon. Miun ajatukset on enemmän kuin sekaisin. En uskalla ajatella tulevaa, kaikki suunnitelmat tuntuu mitättömiltä.

Minulta on tullut maitoa rinnoista siitä asti kun pikkuneidin imettämisen lopetin marraskuussa 2010. Tasaisin välein tutkin rintani (kuten muutenkin pitäisi tehdä) ja kokeilen vieläkö maitoa tulee herkästi.
Painon rintaa hellästi ja sillä hetkellä kaikki pysähtyi. Hengitys salpaantui, ajatus katkesi ja pelästyin. Näin tipan, mutta se ei ollut maitoa. Se ei ollut mitään mätää. Eikä se ollut verta. Näkemäni erite oli suklaan ruskeaa ja paksua.
Pyyhin ja puristin uudestaan, samaa suklaanruskeaa nestettä. Sitä tulee edelleen jos rintaa puristaa.

En jaksanut illalla alkaa selvittämään mistä voisi olla kyse. Toki järkikin jo sanoi ettei tuo voi olla mitenkään normaalia. Nukuin huonosti, koska ajatukset pyörivät päässäni.
Aamulla säntäsin nettiin ja löysin pelkäämiäni tuloksia. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan vasta pääsiäisen jälkeen.

Olin torstaina menossa käymään psykiatrilla, jonka vuoksi äitini tuli vahtimaan tyttöjä. Kerroin hänelle löydöstä, eikä hän (terveydenhoitaja) pitänyt sitä normaalina. Olin päättänyt että kerron psykologille meidän vauvahaaveesta ja toiveesta lopettaa lääkitys mahdollisimman pian. No näin sovittiin ja sillä mennään. Nyt tuo asia tuntuu turhalle ja mitättömälle.
Äitini kanssa yhdessä päätettiin että menen yksityiselle lääkäriin jottei tarvitse odottaa kahtaviikkoa. Kävin siellä tänään.
En ole juurikaan viisaampi kuin eilen, ehkä aavistuksen rauhallisempi.
Lääkäri totesi että oikea rinta (se josta tuota ruskeaa tulee) on rakeisempi kuin vasen, ei siis ihan normaalia. Sain lähetteen mammografiaan ja ultraääneen sekä prolaktiini testiin joka tehdään viikko noiden tutkimusten jälkeen jos on tarvetta.
Lääkäri puhui syövästä, hyvänlaatuisesta kasvaimesta ja polyypistä maitotiehyessä. Ymmärsin hänen puheistaan että jos kasvain löytyy ja prolaktiini arvo on korkealla, on kasvain hyvänlaatuinen.

Nyt joudun odottamaan keskiviikkoon jotta pääsen tutkimuksiin. Menen edelleen yksityiselle, olen valmis maksamaan tiedosta olis se sitten hyvää tai pahaa.

Minua pelottaa! Eilisen olin lähes pakokauhun vallassa! Itkeskelin ja olin levoton. Tuntui etten saa kunnolla henkeä ja minua huimasi. Tänään olen ollut vähän rauhallisempi enkä edes itkenyt.

Ja mie kun menin jo luulemaan että meidän elämään alkaa aurinko paistaa...