Aamu ei alkanut tänään kovin hyvin kun laitoin kahviini pikkuneidin kauramaitoa - YÖK!
En jännitykseltäni malttanut olla kotona ja pakkasin tytöt autoon ja hurautin äidilleni. Siinä laittelin tytöille ruoan ja lähdin mammografiaan. Aikaani odotellessa huomasin käsieni tärisevän ja revin kaikki kynnenvierustat verille.

Ensin mammografia joka on nopea juttu. Hoitaja otti 4 kuvaa (kaksi molemmista rinnoista) ja ohjasi minut ultralaitteen viereen makuulle. Sanoi "odottele siinä hetki minä kehitän kuvat ja lääkäri katsoo ne. Lääkäri tulee sitten tekemään ultraäänen."
Aikaa ei mennyt varmaan kuin 5-10minuuttia mutta ne olivat kyllä pitkiä minuutteja.
Lääkärin tullessa huoneeseen yritin lukea hänen kasvoiltaan mitä tuleman pitää. Sain kuulla "mammografian tulokset olivat kovin normaalit"
Hetken mietin mitähän lääkäri mahtoi tarkoittaa, kunnes hän jatkoi ja kertoi ettei kuvissa ollut mitään poikkeavaa. Huokaus! Helpotus! Norsu rinnaltani sai kyytiä kertaheitolla.

Sitten se ultra. Lääkäri tuki ja pyörittele, löysi kystan. Kysta on eripaikassa kun mistä vuoto tulee. Ei kuulemma voi olla vuodon syy ja on muutenkin merkityksetön. Olen vähän kahden vaiheilla josko kuitenkin pyydän että kysta tyhjennetään tai ainakin tutkitaan että on oikeasti vaaraton. Rinnassa ei siis ollut mitään muuta poikkeavaa todettavissa noissa tutkimuksissa.

Nyt seuraillaan muutama viikko josko vuoto loppuisi. Ensi viikolla prolaktiiniarvo testiin kuitenkin. Jos vuoto ei lopu tehdään calaktografia (vai miten se kirjoitetaankaan... ). Maitotiehyeeseen laitetaan siis varjoainetta ja sitten otetaan röntgen kuva uudestaan. Näin selvitellään onko siellä maitotiehyessä jotain polyyppiä tai muuta. Jos sieltä esim. polyyppi löytyy ja varsinkin jos prolaktiini on koholla, ei mitään pahanlaatuista käsittääkseni ole.
Nyt siis seuraillaan ja odotellaan!

Tämän päivän on kruunannut tuo ihana auringonpaiste, tottelevat lapset ja Nexiumin tuoma helpotus pikkuneidille. Meillä jopa nukuttiin koko viime yö heräämättä itkemään eikä tänään päivällä ole turhia itkeskelty eikä masua/ruokatorvea valiteltu.
Kaiken lisäksi kroppani alkaa toimimaan ja vauvahaaveesta voi kohta tulla totta :) Nyt tuntuu keväälle! Nyt tuntuu taas siltä että elämä voittaa.
Ehkä joku tuolla kuuli etten tiedä jaksanko kantaa taakkaa jos olisin saanut huonoja uutisia.
Kiitos kaikille teille tuestanne! En olisi ihan yksin kestänyt tätä! Toki tämä asia ei ole täysin käsitelty vielä mutta eipä tarvitse miettiä ja surra.

Pääsiäisenä istuttelen tyttärien kanssa tomaatit ja kurkut jotta syksyllä saadaan korjata kasvihuoneesta oma sato! Nyt mie selviän! Nyt voin hymyillä ja keskittyä taas tulevaan :)