Ihanaa kiitos Kaisa N. että herätit minut todellisuuteen siitä että meidän kuulumisia joku kaipaa ja haluaa oikeasti tietää :) Välillä tuntuu tämän kaiken keskellä ettei ketään kiinnosta oikeasti, mutta täältä sen huomaa. Et olisi kysynyt jos et olisi kaivannut kuulumisiamme.

Elämä on hektistä kaikkine töineen, kotitöineen ja muine käänteineen.
Päivät, viikot ja jopa kuukaudet tuntuvat hujahtavan hetkessä eikä mitään tunnu jäävän käteen.
En tiedä kauanko voin tuudittautua ajatuksella "vie aikansa tottua uuteen arkeen, kyllä tämä tästä". Nyt olen ollut 4kk töissä ja tuntuu että väsymys vain lisääntyy, tekemättömät asiat kasaantuvat enkä saa kiinni mistään. En jaksa iloita pienistä asioista, nauran harvoin - ainakaan kotona. Tytöille tulee huudettua vähän turhaankin ja turhan usein. Miun hermot vain menee niin helposti.
 
Yöt on repaleisia kun esikoinen pissii sänkyyn, päivät menee sitten pyykätessä lakanoita ja vaatteita. Pikkuneiti pissii sitten päivällä housuun ja pyykissä on jatkuvasti haalari, vaatteita, peittoja, mattoja yms. Tuntuu että koko elämä työn ulkopuolella on pelkkää pissan ja kakan siivoamista. Jos et luuttua niitä lattialta olet pyyhkimässä jonkun takamusta.
 
Mutta tällä mennään, päivä kerrallaan, jaksoi tai ei! Ei tätä tilannetta niin vain muuteta enkä voi töitä lopettaakaan. En kyllä haluaisikaan. Tykkään työstäni ja miusta on kiva mennä töihin. Ei tässä siitä ole kyse. Kaikki tämä vain yhdessä, ymmärrättehän?
Normaalien arkikiireiden lisäksi kannan huolta tietysti parisuhteesta. Toisinaan menee ihan hyvin ja toisinaan ei mene ollenkaan hyvin. Jos miulla on paljon ilta ja viikonloppuvuoroja koko perhe kärsii. Olen huomannut tytöissä tiettyjä piirteitä kun olen ollut paljon pois kotoa. Tämä kaikki tietysti karsii sitten miun omaa aikaa ja omia menoja. Kai on vain pakko luottaa siihen, että kaikki menee painollaan kuten on tarkoitettu, eikö?! 
 
Mutta on tässä elämässä hyviäkin juttuja, ne tosin unohtuu vähän liiankin usein.
Aloitetaan pikkuneidistä. No kuten edellä tuli ilmi meillä opetellaan vaipattomuutta. Toisinaan menee tosi hyvin ja toisinaan… No ei niin hyvin. Yö vaippaa en edes suunnittele ottavani pois.
Olen tullut siihen tulokseen että molemmilla tytöillä tuo kastelu on allergiaoire. Nytkin on kokeiltu vähän maitoa ja syöty keksi jossa on kananmunaa. Ja vahinkoja sattuu.
Allergolokin kontrollissa kävimme muutamia viikkoja sitten. Pikkuneidin veritesteissä ei ollut aiemmista mitään yli raja-arvon ja saamme kokeilla kaikkea kotona. Kyllähän tuo on selvästi helpottunutkin ja ruokavalio on laajentunut. Mitään ei ole vielä päiväkotiin ilmoitettu muutoksia koska kokeilut on ollut vähän epämääräisiä. Olen antanut milloin mitäkin pitämättä mitään säännöllistä määränlisäys systeemiä saati mitään ruoka-oire päiväkirjaa. Pyh en jaksa! Niin kauan kun meillä nukutaan yöllä eikä oireet ole selviä ja/tai häiritseviä en jaksa olla niin tarkka. Nyt menee mm. nauta ja possu ajoittain, vehnä (pienissä määrin), tomaatti (ketsuppi paremmin) ja monet mausteet. Ihanaa!
Verikokeessa näkyi kuitenkin soija joka aiemmin oli negatiivinen :/ Arvattavissahan tuo oli ja pidetään ruokavaliossa jos häiritseviä tai rajuja oireita ei tule. Näillä mennään siis. Neiti kuitenkin kasvaa, on iloinen ja pirteä. Tarhassa viihtyy ja on kuulemma äärimmäisen taitava mm. saksien käytössä ja palapelien rakentamisessa. 100 palaa on ennätys ja hoitajakin sanoi että hänen mielestään palapeli on vaikea. Käyttää kuulemma saksia paremmin kuin osa 5 vuotiaista :O
Niin joo ja kaikki lääkkeet jätettiin elokuun puolessavälissä eikä olla tarvittu sen koomin J kohta pitää varmaan allergialääkkeet siitepölyjen varuilta aloittaa mutta refluksilääkkeitä ei tarvita. Ei ole kyllä juuri ollut refluksi oireitakaan. Jotain pientä välillä mutta mitäs tuosta kun se ei juuri neitiäkään häiritse.
 
Esikoinen on sitten jo taas luku erikseen. Testeissä ei näkynyt mitään, mutta maito ja kananmuna näyttää aiheuttavan edelleen yökastelua, kiukkuisuutta, mahakipua ja vessassa ravaamista (ei varsinaista ripulia mutta kakkaa usein). Kiellettyjen listalle laitettiin myös porkkana ja omena kun näytti että oireilee jotenkin jatkuvasti. Nyt kun päästään tuon maitokokeilun oireista niin vois alkaa helpottaa.
Ensimmäiset hampaat on lähtenyt ja rautahampaat pukkaa sikin sokin tilalle :D
 
Omasta voinnistani en ole enää perillä ollenkaan. kuten mainitsin olen väsynyt mutta lisäksi saan ihme oireita ties mistä. Testeissä ei näy mitään mutta esim. sunnuntaina alkoi kutittaa alaluomesta ja seuraavana aamuna oli silmät turvoksissa ja luomet punaiset. Kohti tiistaita vain paheni ja tiistaina olin jo ihan hakatun näköinen turvonneiden silmien ja sinipunakirjavan poskipään kanssa. En tiedä mikä tuon laukaisi mutta antihistamiinilla, kortisonilla ja perusvoiteella sain silmät kuntoon. Nyt aion jatkaa antihistamiinia aina kesän yli, jotten saa pahoja oireita siitepölyistä.
 
Monen monituista kertaa olen avannut blogin ja alkanut kirjoittaa. Saanut aikaiseksi muutaman rivin ja väsähtänyt tai jokin muu on keskeyttänyt kirjoittamisen. On ollut paljon ajatuksia joita olisin halunnut jakaa mutta en vain ole jaksanut kirjoittaa.
 
Nyt on tammikuun 12. päivä ja mielen valtaa jatkuvasti ajatus siitä että minulla voisi olla muutaman viikon tai muutaman päivän ikäinen vauva. Vauvaa ei kuitenkaan ole eikä lähes vuoden yrittämisen jälkeen ole tulossakaan. Alan turtua pettymyksen tunteeseen – raastavaan pettymykseen, kaipuuseen ja epäoikeudenmukaisuuteen joka valtaa miut kuukaudesta toiseen. Jostain tyhmästä syystä toivon joka kuukausi että testiin ilmestyy kaksi viivaa, mutta eipä ilmesty.
 
Nyt elämä muuttuu vain kiireisemmäksi, kun miun pitäisi suorittaa koulutus loppuun. Huhtikuuhun mennessä pitäisi tehdä liuta tehtäviä ja projektityö johon muilla on aikaa yli 6kk ja miulla vain neljä.
Ehkäpä mie ehdin tässä lähiaikoina kirjoitella enemmänkin. Ei tämä niin vaikeaa ole kun vain saa aikaiseksi J