Kesä tekee tuloaan  kovaa vauhtia. Lääkekaappi täyttyy yhtä nopeasti ja annoksia nostetaan viikko viikolta vähän jokaisella. Omat oireeni ovat pahimpia, lapset pärjää toistaiseksi pelkällä antihistamiinilla.

Olen viikko tolkulla luutunnut lattioita ja pessyt haalareit, vaatteita ja lakanoita kun pikkuneiti pissii lattioille ja housuun. Ensin ajattelin että tämä olisi hetkellinen oire jostain pienestä lipsahduksesta mutta ei kovin siltä enään näytä. Eilenkin kolmeen kertaan luuttusin lattioita illan aikana.

Muita oiretia on sitten tänään huomaamani näppylät kyynärtaipeissa ja selvät refluksiin liittyvät oireet. Neiti valittelee vatsakipua joka kyllä menee nopeasti ohi. Mutta mitä tulee refluksiin niin jatkuvasti pitää jotain työntää suuhun. Lelut, kädet hiekkaa... Käsiä nuoleskellaan ja kauramaitoa menee litratolkulla päivässä. Kipuja ei kuitenkaan ole ja muutenkin rajummat oireet puuttuu.

Epäiltyjen listalla on nyt sitten ensimmäisenä soija. Soija joka näkyi veritestissä viimeksi mutta sovittiin että jatketaan kun ei oireita tule. No nyt tulee :( Seuraavana on sitten tomaatti ja viimeinen minkä tiputan pois on sitten vehnä. Kokeillaan nyt ensin nuo kaikki muut jos niistä jompikumpi olisi pahis.

Tässä sitä taas ollaan :( omat silmät kutisee ja hengittäminen on ajoittain vaikeaa. Tuntuu kuin olisi silmät turvoksissa, kuin olisi itkenyt. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Siihen on toki muitakin syitä mutta varmasti tuo allergia oireilu vaikuttaa. Gynelle olen menossa muutaman viikon päästä kun ei tästä ota taas mitään tolkkua tästä kropasta. Vauvaa ei kuulu ja kivut vain pahenee, muuttaa muotoaan ja pitkittyy jokaisen kierron aikana. Haluaisin tietää missä mennään tuon typerän endon kanssa jonka lääkäri vuosi sitten löysi mutta ei tehnyt asialle mitään.

Isomman neidin kanssa ei ole ollut juuri ongelmia. Allergiaoireet on kurissa antihistamiinilla eikä mitään uutta siitepölyjen myötä ole ainakaan vielä ilmennyt. Kissasta saa oireita jos olemme kissaperheessä kylässä. Valittaa että sattuu rintalastan kohdalle. Menee itekseen tuokin oire ohi kun ollaan tultu kotiin.

Mutta onhan sitä elämässä hyviäkin asioita. Vaikka edellisestäkin kirjoituksesta tulee ilmi on niitä synkkiäkin päiviä... Mie sain päätökseen valmennuksen jonka aloitin viisi vuotta sitten! Sain todistuksen käteen ja se toivottavasti auttaa minua urallani eteenpäin. Projektutyötäni ja sen esitystä kehuttiin kovasti. Jännitin TODELLA paljon ja kaikki sanoivat että olin niin varman ja rauhallinen :O En selvästikään luota itseeni enkä osaa olla ylpeä saavutuksistani. Aliarvioin töitäni ja koen ettei minusta ole mihinkään. Nyt on taas kerran todistettu että kyllä miusta on! Sain myös kehuja ja kiitosta siitä että jatkoin valmennuksen loppuun, vaikka minulla on kotona kaksi pientä lasta. Monet sanoivat "kunnioitettavaa sitkeyttä että jatkat" kyllä se sai miutkin hymyilemään.

Kyllä tässä vielä tämä elämä iloksi muuttuu. Mennään nyt päivä kerrallaan, nukutaan yöllä ja odotetaan soittoja työhaastatteluun. Olen aktiivisesti hakenut esimies paikkoja nyt sitten valmistumisen jälkeen ja toivon että jonkun niistä tulen saamaan.

Kesä tuo tullessaan nämä ongelmansa mutta kunhan pahin väsymys väistyy ja jaksan puuhastella pihalla niin kyllä tästä vielä hyvä kesä tulee :)