Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, lunta näkyy vain hitusen eikä tuulikaan ole kova. Ihana ilma ja tiedän että pitäisi olla ulkona. Niin pitäisi mutta en ole. Tänään on huono päivä, kaikin puolin. Fyysisesti olen kovin kipeä ja tuntuu etten pysty kunnolla liikkumaankaan, närästys on jatkuvaa ja välillä jopa ihan rehellisesti oksettaa. LIsäksi väsyttää ja kiukuttaa. Pikkuneiti päätti viimeyönä valvoa lähes koko yön ja aamulla tietysti piti herätä päiväkotiin.

Olen väsynyt - mutta myös kovin ahdistunut. Olen ollut sairaslomalla nyt kohta 4 viikkoa, töihin ei taida olla asiaa enään ennen synnytystä. Huomenna tulee palkka, joka on viimeinen kokonainen palkka pitkään pitkään aikaan. Ensi kuussa saan äitiyspäivärahan ja palkan erotuksen. Laskiessani ensi kuun rahoja kauhukseni tajusin että ensimmäinen äitiyspäiväraha maksetaan vasta toukokuun puolessavälissä. Rahaa ei siis ole edes päivähoitomaksun maksamiseen saati että voisi kaupassa käydä :( Kaiken tämän hyvän lisäksi tytöt tarvitsevat lenkkarit, kuravaatteet, kesävaatteita ja esikoinen polkupyörän.

Ahdistaa niin ettei henki kulje! En tiedä miten tulen selviämään laskuistani kun pitää syödäkin. Kai sitä jonkin keinon keksii ja ainahan voi kääntyä vanhempien puoleen jos oikein hätä tulee. Ahdistaa vain, kun jatkuvasti tämä sama tilanne. Eikä varmastikaan helpota se että jään kotiin eikä rahaa tule niin paljon.

Neuvolassa viime viikolla kiltisti sanoin etten tarvitse apua ja pärjään kyllä jne jne. Oikeasti alan olla taas aika loppu. Ehkä jaksan vielä toivoa että kevät parantaa mieltä ja kaikki vielä järjestyy. Pakkohan siihen on uskoa. Ja itsehän olen itseni tähän velkakierteeseen ja rahapulaan ajanut. Olisin voinut käyttää rahani fiksumminkin ja olla säästäväisempi.

Voisihan sitä tuolta kaapeista kaivaa kaikenlaista tavaraa myyntiin mutta kun se tuntuu niin kovin hankalalle. Jos vie itsepalvelukirpputorille pitää kaikki hinnoitella, jos myyt netissä pitää kaikki kuvata. En vain jaksaisi sitäkään touhua...

No jos ei muuta positiivista niin varasin meille tyttöjen kanssa liput kesäksi Robinin keikalle! Eihän se halpaa ole mutta en voi lapsiltani kaikkea iloa ja riemua riistää vain sen takia ettei muka ole rahaa. Voinhan maksaa liput tyttöjen tililtä - heitä vartenhan me sinne menemme.

Anteeksi tämä valitus virsi, olen vain kovin paljon yksin ja ehdin miettiä ja murehtia asioita. Olisi niin monena päivänä ollut kirjoitettavaa mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkäpä otan tästä nyt tavan ja kirjoittelen ajatuksiani päivittäin... Kenties ;)