Perjantai aamu alkoi tavalliseen tapaan rauhallisella aamiaisella ennen matkaa tyttöjen hoitopaikoille. Edellisenä päivänä olimme olleet liikkeellä koko päivän ja olo oli aamulla sen mukainen. Minua oksetti ja heikotti, päätäkin vähän särki. Vein tytöt hoitoon, menin kauppaan ja neuvolaan. Neuvolassakin valittelin huonoa oloani mutta luulin sen johtuvan vain edellisen päivän rasituksesta. Päivä meni sitten kotona lepäillessä ja iltapäivästä ajelin hakemaan lapsia taas hoidosta.

Eskarilla ihmettelin kun esikoinen oli vähän vaitelias vaatteita pukiessaan. Hän sai toppavaatteet päälle ja kertoi voivansa huonosti. Äkkiä vessaan ja sieltähän se tuli - oksennus. Ei siinä ollut paljon arvailun varaa ja tiesin että viikonlopusta tulisi kovin hupaisa...

Ajelin tarhalle hakemaan pienemmän ja hoitajat sanoivat hänen ripuloineen päivällä. Pikkuneiti makasi sohvalla ja valitti vatsaansa. Jipii! Toinenkin. Pakkasin lapset autoon ja lähdin ajelemaan kotiin. Noin puolessavälissä matkaa pikkuneiti alkoi kakoa takapenkillä. Ehdin onneksi pysähtyä ja saada oven auki ennen kuin tuli. Siinä sitten bussipysäkillä toinen yökkäsi, vähän oli haalari likainen ja auton helmapelti. Se nyt oli pientä siihen nähden että kaikki olisi voinut tulla autoon. Eipä muuta kun vauhdilla kotiin ennen kuin joku taas oksentaa.

Kotona tytöt jatkoivat oksentelua vuoron perään. Molemmat onneksi lähestulkoon vessan pönttöön, pikkuneidillä oli välillä vähän vaikeuksia ehtiä ja sitten äiti luutun kanssa yökkäillen siivoili sotkuja. Isäntä saapui muutamia tunteja myöhemmin juuri sopivasti ennen kuin mie aloin oksentamaan.

Tyttöjen olo helpottui iltaan mennessä ja molemmat nukkuivatkin oksentamatta koko yön. Pikkuneiti yökkäsi kerran nukkumaan menon jälkeen mutta esikoinen ei. Minun yöni ei mennyt ihan niin hyvin. Ennen puoltayötä siirryin vessaan jossa vietin yöni aina aamun tunneille asti. Välillä torkahdin laittialle muutaan viltin päälle mutta olo oli niin huono etten voinut vessasta poistua. Jatkuva raju oksentaminen sai aikaan kipeitä tiheitä supistuksia ja aamuyöstä mietin jo pitäisikö soittaa ambulanssi ettei vauva vain synny kotiin. Olin kuitenkin niin huono vointinen etten pystynyt ajattelemaan asiaa sen enempää. Yritin vain kestää kivun joka alkoi olla sietämätön. Supistuksia tuli pahimmillaan 5-10min välein ja koska olin nukkunut lattialla alkoi myös kropan jokaista kohtaa särkeä. Pelottikin hiukan koska vauva ei todellakaan saisi vielä syntyä. Olo oli aivan hirveä! Puolikuuden aikaan pystyin siirtymään sänkyyn nukkumaan ja jaffa alkoi pysyä sisällä. 

Lauantai aamun valjetessa pikkuneidille oli noussut kuume. Neiti oli kovin vetämätön ja nukkuikin lähes koko päivän. Esikoinen oli paremmassa kunnossa ja pääsi illalla jo uimakouluun. Ruoka molemmille maistui huonosti mutta niin se tekee vieläkin ja nyt on jo maanantai. Itse olin täysin pois pelistä koko lauantain. Olo oli niin heikko että jalat ei meinannut kantaa, joka paikkaa särki ja jos liian pitkään oli pystyssä tuli huono olo. Pötköttelin sängyssä ja nukuin paljon. Soitin jossain välissä kättärillekin kysyäkseni haluavatko näytille noiden supistusten takia. Eihän se hankala ollut arvata ettei oksennustautista sinne haluta ja koska supistukset oli laantunut ja niitä tuli vain muutama tunnissa, sain jäädä kotiin lepäämään. Käskivät herkästi ottaa yhteyttä jos tilanne muuttuu.

Eilinen olikin sitten jo parempi päviä. Pikkuneiti oli jo voimissaan ja pääsi ystävänsä syntymäpäiville - hän oli niin kovin niitä odottanut! Olihan kyseessä hänen paras kaverinsa. Itse olin eilenkin vielä kovin heikko mutta pystyin olemaan jalkeilla, laittamaan ruokaa ja pesemään vähän pyykkiä.

Tänään on maanantai ja aamuyöstä esikoisen ripuloidessa päätin pitää tytöt vielä kotona. Pikkuneitikin ripuloi edelleen ja minun oloni ei ole kaksinen. Olen kyllä pystynyt syömään, mutta jatkuvasti tuntuu kuin olisi pala kurkussa ja röyhtäyttää. Päätäkin ehkä vähän särkee, mutta se voi johtua jumissa olevaista lihaksista. Tästä päivästä voi tulla raskas, tytöillä kun energiaa riittää mutta minulla ei...

Ehkäpä me jossain vaiheessa yritämme suoriutua pihalle kun aurinkokin paistaa. Mukavaa alkavaa viikkoa :)