Pajunkissoja, noitia, tipuja ja suklaamunia - pääsiäinen lähestyy. Palmusunnuntaina pienet noidat lähtivät innokkaina liikkeelle vesistateesta huolimatta. Tytöt kiersivät ystävänsä kanssa koko naapuruston virpoen ja palkaksi saadut kolikot, karkit ja suklaamunat täyttivät pienet korit ääriään myöten. Voi sitä iloa ja riemua jonka virpominen tuotti :)

Asiassa on toki varjoisakin puoli kun allergiaperheessä eletään. Pikkuneidin korissa olevat suklaamunat, kun olivat tavallista maitosuklaata. En hennonnut ottaa niitä häneltä pois, kun minulla ei ollut mitään mihin niitä vaihtaa. Annoin hänen syödä omat herkkunsa ja päätin kärsiä seurauksista. Selvisimme kuitenkin yllättävän vähällä. Muutama yöherätys kutiavan alapään takia ja satunnainen maininta vatsakivusta - ei mitään muuta. En ehkä tehnytkään niin suurta virhettä kuin kuvittelin. Saattaahan se helpottaa tilannetta että siitepölykauden takia jatkuva antihistamiini lievittää oireita. Mene ja tiedä - katastrofilta kuitenkin vältyttiin.

Viimeksi kirjoittelin meillä riehuneesta oksennustaudista. Siitä selvittyämme saimme flunssa jota on jatkunut nyt jo yli kaksi viikkoa. Jälleen isäntä on terve ja me tytöt sairastamme. Pikkuneiti yskii ja nenä vuotaa, satunnaisesti valittaa korvaa ja eilen sanoi korvan tuntuvan siltä että siellä on vettä. Kuumetta hänellä ei ole ollut kuin yhtenä päivänä vähän lämpöä. Toisin kuin esikoinen jonka kuume nousi salakavalasti yli 38 asteeseen ja kesti muutaman päivän. Itselläni on nenä tukossa ja yskittää. Selvästi kuitenkin on jo parempi kun vaikka viime viikolla. Lapset ovat aika uupuneita ja kyllähän tällainen sairastaminen veronsa vaatii. Lääkäriin en ole ketään vielä vienyt mutta kohta on varmaan pakko.

Oma vointi alkaa olla tukala kasvavan mahan kanssa. Fyysisten kipujen, supistusten ja kaiken muun hankaluuden lisäksi päänvaivaa on tuottanut kaikenlaiset paperit liittyen palkan saantiin. Monet itkut on itketty ja monelle taholle soitettu, kirjoitettu sähköpostia ja selitetty. Stressi ja suuttumus ei missään nimessä ainakaan vähentänyt supistuksia ja eilen illalla olo olikin aika tukala. Nyt kuitenkin toistaiseksi voin haudata tuon asian - nähtäväksi jää tarviiko minun osaltani siihen enään palata.

Raskaus alkaa olla niin pitkällä että tuleva h-hetki voi olla vaikka huomenna tai sitten kolmen viikon päästä. Mistäs sitä koskaan tietää. Elän päivä kerrallaan ja yritän laittaa kaiken vauvaa varten valmiiksi. Ei vain ole kovin paljon huvittanut mikään tämän hässäkän keskellä. Torstaina olisi lääkäri ja saan tietää onko supistukset mahdollisesti saaneet jotain aikaan.

Nyt kuitenkin kotitöiden kimppuun! Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!