On lauantai 26.4.

Kun raskausviikkoja oli vihdoin yli 37, päätin pestä saunan. Aloin olemaan niin kypäs odottamaan, kärsimään kivuista ja olemaan liikunta rajoitteinen ison mahani kanssa. Ei sillä kummoisia vaikutuksia silloin tuntunut olevan. Jotain pientä limaista vuotoa ja se siitä. Pettymys oli suuri kun ei supistuksia tullutkaan.

 

Sunnuntaina 27.4. Siskoni oli meillä poikansa kanssa kylässä ja hänelle ihmettelin päivän mittaan outoa vuotoa, joka ei ollut enää niin limaista vaan vetisempää. En osannut sanoa onko limatulppaa vai jotain muuta. En silti tehnyt asialle sen enempää ja tarkkailin tilannetta. Yöllä heräsin jomotukseen alavatsalla, mutta edelleenkään ei supistuksia tullut.

 

Maanantaina 28.4. Päivä meni taas vuotoa ihmetellessä ja siskolla lasten kassa kyläillessä illalla. Siskoni kehotti soittamaan synnärille tuosta vuodosta ja niin päätin aamusta soittaa. En halunnut päivystys aikaan soitella kun sinne lähteminen yötävasten on aina niin hankalaa.

 

Tiistaina 29.4. aamulla soitin synnärille ja sieltä käskivät tulla näytille. Vein tytöt hoitoon ja ajelin rauhassa sairaalaan. Otin aamulla kuitenkin varuiksi sairaala kassin mukaan, koska tiesin että joudun jäämään jos vuoto on lapsivettä.

Matkalla soitin äidilleni ja kerroin tilanteesta, jotta hän osaisi varautua hakemaan tytöt hoidosta.

Saavuin sairaalalle yhdeksän aikaan aamulla ja jonkin aikaa odoteltuani kätilö teki sisätutkimuksen, otti näytteen lapsivesitestiä varten ja streptokokki testin. Kohdunsuu oli sormelle auki, pehmeä ja muutaman sentin pituinen. Makoilin jonkin aikaa käyrillä kun testin tuloksia odoteltiin.

Kätilö vähän epäili onko kyseessä lapsivesi – ei kuulemma näyttänyt hänestä siltä. Testi kuitenkin kertoi toista, lapsivettä tihkui ja oli tihkunut varmasti jo sunnuntaista asti. Jäin siis sairaalaan odottamaan lääkärille pääsyä.

 

Ilmoitin miehelle ja äidilleni tilanteen ja lupasin pitää molemmat ajan tasalla.

n. klo 12 pääsin lääkäriin. Lääkäri teki vauvasta painoarvion ja sisätutkimuksen. Sisätutkimuksen yhteydessä hän puhkaisi kalvot ja laittoi vauvalle pinnin päähän sydänäänien seurantaa varten.

Sanoi että saisin muutaman tunnin odotella alkaako supistukset ja jos ei ala niin sitten synnytyssaliin oksitosiini tippaan. Raportoin miehelle ja sanoin että olisi kiva jos tulisi viimeistään sitten kun saliin siirryn. Hän tuli aiemmin mutta lähti viemään vielä toista autoamme pois sairaalan ahtaalta parkkipaikalta.

Supistukset alkoivat noin tunti kalvojen puhkaisusta, niitä tuli tiuhaan ja ne kipeytyivät yllättävän nopeasti. Sain lounaan jota hädin tuskin pystyin syömään supistusten välillä.

 

klo 14 minut siirrettiin synnytyssaliin. Mies tuli sopivasti paikalle kun hoitaja haki minulle vaatteita. Menimme saliin, jossa hetken odottelimme synnytyskätilöä ja kätilö harjoittelijaa paikalle. Minut laitettiin käyrille. Sisätutkimuksessa totesivat että olin kahdelle sormelle auki ja kaulaa vielä vähän jäljellä. Oksitosiini tippaa he eivät kuitenkaan siinä vaiheessa vielä laittaneet koska supistuksia tuli ihan mukavaan tahtiin. Ajantaju alkoi siinä vaiheessa mennä. Mies kävi välillä jossain ja tuli taas takaisin.

Kätilöharjoittelija yritti laittaa tippaa mutta ei saanut. Kätilö laittoi sen sitten toiseen käteen ja sai aikaan verisuihkun kun poisti neulan kanyylistä. Antibiootti tippa siis laitettiin ja sovittiin että seurataan tilannetta sen aikaa, kun se tippuu. Supistuksista tuli kipeämpiä, pidempiä ja tiheämpiä. Kun antibiootti oli tippunut, olin kolme senttiä auki ja aloin olla niin kipeä, että pyysin saada jotain kipulääkettä. Ilokaasusta kieltäydyin, en esikoisen synnytyksessä kokenut siitä olevan mitään apua. Kätilöt siinä sitten pohtivat lääkitystä ja vähän tyrmäsivät epiduraalin siinä vaiheessa. Sovittiin sitten että laitetaan jotain lihakseen laitettavaa jos ei kerta epiduraalia vielä. He lähtivät hakemaan lääkettä, mutta hetken päästä harjoittelija palasi ja sanoi, että jos haluan epiduraalin, niin voidaan se laittaa. Minun synnytykset kun on ollut niin nopeita. Samalla laitettaisiin sitten oksitosiini tippa, jottei synnytys hidastu liikaa.

 

Puudutusta alettiin valmistella ja n. 10min päästä oli jo anestesia lääkäri paikalla. Sain puudutteen ja se alkoi ihanasti vaikuttaa. Verenpainetta seurattiin viiden minuutin välein ja jo alle puolentunnin päästä tuli ensimmäinen notkahdus. Paine tippui alas ja minulla oksetti, pyörrytti ja suhisi korvissa. Lisää suolaliuosta ja uusi mittaus. Vähän parempi muttei ihan hyvä vieläkään. Reilu tunti seurattiin paineita jotka muutamaan kertaan tipahti todella alas niin että sain jo jotain lääkettä joka tasaa paineen normaali tasolle. Kun paine oli vihdoin normaali ja olo helpottui, tuntui jo supistuksiakin taas ihan mukavasti. Oli niitä kokoajan tullut ja osa oli tuntunutkin ihan mukavasti mutta ei mitään sietämätöntä kipua.

 

Kello oli varmaan jotain vähän yli viisi kun kävin vessassa. Mies oli jossain ostamassa itselleen lukemista. Tulin vessasta ja sanoin että tuntuu vähän painetta. Ei varsinaisesti vielä ponnistuttanut mutta paineen tunne oli paha ja ihan jalkoja tärisytti. Opiskelija lähti kertomaan tilannetta kätilölle ja käski soittaa kelloa jos ponnistuttaa kovasti. Laitoin miehelle viestin klo 17.26 että olis paras ilmestyä takasin.

Samalla oli pakko soittaa kelloa koska ponnistus tarve oli suuri. Mies ja kätilöt saapuivat lähes samalla ovenavauksella joka hieman ihmetytti kätilöitä. Kerroin heille että olin ehtinyt laittaa viestin ja komentaa miehen takaisin.

Sanoin että pakko ponnistaa ja kätilö totesi että pää näkyy. Vaihdoin asentoa kyljeltäni puoli istuvaan ja sain luvan ponnistaa. Paine ja kipu oli sietämätöntä. Supistuksia en juuri tuntenut mutta ponnistamisen tarpeen kyllä. En tiedä montako kertaa ehdin ponnistaa kun pää syntyi ja seuraavalla ponnistuksella tuli koko vartalo.

Tyttö syntyi 17.34 ja sai 9 pistettä. Huuto oli suuri ja vauva virkeä.

Sain tytön rinnalleni ja hetken päästä syntyi istukka täydellisenä.

Ei repeämiä ei tikkejä.

 

Synnytyksen kesto kalvojen puhkasusta 5,5h

Ponnistusvaihe 4min.

Tyttö painoi 3146g, pituutta 50cm ja päänympärys 35cm.

 

Näin pieni rakkautemme pitkine tummine hiuksineen oli saatu maailmaan raskausviikolla 37+5.

 

Mies poistui sairaalasta jo ennen kuin vauva kylvetettiin ja tuli seuraavana päivänä tyttöjen kanssa käymään.