Minulla on ollut tänään kiva, vaikkakin raskas päivä. Olin pikkuneidin kanssa reissussa johon lähdimme jo aamusta. Yö tietysti meni ihan pipariksi kun olisi pitänyt saada nukkua. Esikoinen pissi sänkyyn kolme kertaa ja huuteli unissaan. Eipä ollut kovin pirteä olo aamulla kun satojen kilometrien ajomatka alkoi :/  Vein esikoisen äidilleni yökylään ja lähdin hakemaan ystävääni.

Aamulla minun rutiineihini kuuluu käydä lukemassa juttuja eräältä palstalta ja niin tein tänäänkin. Kommentoin ja lähdin.
Matka meni mukavasti, ystävän kanssa jutellessa. Tapasimme lisää ystäviä, söimme hyvin ja juttelimme kaikki yhdessä. Meillä oli hauskaa ja juttu luisti. Tunsin myös itseni jotenkin etuoikeutetuksi koska edustin tuossa tapaamisessa ainoana meitä kaikkia yhdistävää virallista tahoa. Tunsin itseni tärkeäksi, tervetulleeksi ja hyväksytyksi. En ollut yksin, minua ymmärrettiin, en ollut se outolintu. Kuuluin joukkoon, lapseni kuului joukkoon.

Kotiin tullessani olin iloinen, onnellinen ja väsynyt. Halusin tietää mitä palstalla on keskusteltu ja PAM! Minut valtasi suunnaton ahdistus. Itku kurkussa yritin pyytää anteeksi aamuista kommenttiani, halusin saada "synninpäästön" HETI! Kirjoitin vastauksen, minut oli ymmärretty väärin. En halunnut loukata! Minua hävetti ja kadutti. Mietin miksi aina minä saan aikaan kamalan kalapaliikin kommenteillani (tämä ei ollut ensimmäinen kerta)?! Miksi minut aina ymmärretään väärin?
Mieleeni juolahit myös että ymmärretäänkö minut kasvotustenkin usein väärin? Todennäköisesti.

Jokatapauksessa tämä osoitti minulle taas sen kuinka haavoittuvainen olen. Myönnän istun täällä juoden kolmatta olutta tänäiltana. Kai mie luulen että se helpottaa. Tämä on niitä hetkiä jolloin ymmärrän äitejä jotka alkoholisoituvat. Ymmärrän miksi he tarttuvat siihen pulloon ja juovat. Selvitäkseen päivästä toiseen. Kestääkseen sen taakan ja vastuun joka heillä on.
Minä pelkään! Minä oikeasti pelkään että kontrollini pettää. Tähän asti olen pysynyt selvänä päivät ja suurimman osan arki-illoista. En siis todellakaan ole kännissä joka ilta tai edes joka viikonloppu. Saatan juoda yhden oluen illalla ja se siitä. Mutta sisimmässäni tiedän että tämäkin on taiso. Tiedän että jos annan itselleni periksi kaupassa, saatan viikolla ostaa siideriä. No siinä kohtaa ei ole vielä peli menetetty jos onnistun kotona pitämään näppini erossa niistä juomista. Olen kyllä monesti suutuspäissäni ja väsyneenä miettinyt "nyt tarvisi oluen". Jos siihen repsahdan tämä kaikki on ollut turhaa.