Aamukahvi muki lämmittää käsiä pakkas aamuna, sisällä on viileää - ei onneksi liian kylmää. Ulkona on vielä pimeää vaikka eilen satanut lumi tuo valoa. Kello on vähän vaille kahdeksan lauantai aamuna ja uskokaa tai älkää nukkuisin mielummin kun istuisin juomassa kahvia.

Vauva on ottanut tavakseen herätä klo 7 eikä se arkena haittaakaan kun esikoinen pitää lähettää kouluun. Tänään se haittaa ja minua lähes kiukuttaa. Takana on katkonainen ja huonosti nukuttu yö. Isäntä oli pikkujouluissa enkä osaa nukkua ennen kuin hän palaa tuollaisilta reissuilta kotiin. Näin on aina ollut. Vauva heräsi ensimmäisen kerran yhdeltä, isäntä tuli kolmelta, vauva heräsi taas viideltä ja vähän ennen seitsemää. Vaikka kuinka yritin en saanut häntä enään nukkumaan vaan ylös oli noustava.

Viime aikoina olen huomannut olevani väsyneempi kuin aikoihin. Yöt on ollut rikkonaisia jo jonkin aikaa enkä saa nukuttua univelkojani pois. Huomaan ärähtäväni herkästi asioista joista ei välttämättä tarvisi ärsyyntyä. Itku on herkässä ja jos vain voin jätän kotitöitä tekemättä, koska minua ei huvita. Olen kärsinyt kummallisista kivuista jo viikkoja ja nyt yrittää flunssa tulla päälle. Lapset on jo kipeitä. Nyt ei olisi aikaa sairastaa kun ensi viikonloppuna lapset menisivät äidilleni yökylään ja saisin viettää tyttöjen saunailtaa ystäväni kanssa - isännällä kun on toiset pikkujoulut.

 Pyydän teiltä lukijat yhtä asiaa. Haluaisin tietää käykö täällä enään kukaan vai kirjoitanko näitä vain omaksi ilokseni harvakseltaan. Jos täällä oikeasti on lukijoita voin yrittää jopa olla aktiivisempi. Laittakaa siis kommentteja - ihan mitä vain. Kysykää, ottakaa kantaa ja keskustelkaa kanssani kirjoituksistani.