Pikkuneiti on syksystä saakka valitellut päänsärkyä. Jonkin aikaa asiaa seurattuani havahduin päänsärkyjen määrään ja ajoittaiseen rajuuteen. Toisinaan päänsärky ei haittaa ja arki sujuu normaalisti särystä huolimatta - toisinaan mikään ei suju. On päiviä jolloin pikkuneiti vain makaisi sängyssä peiton alla ja särkylääkettä annostellaan jo aamiaisella. Kun särkypäiviä tuntui olevan enemmän kuin säryttömiä esitin huoleni neuvolassa. Terveydenhoitaja varasi heti ajan lääkärille ja totesi ettei tuollainen ole enään normaalia.

Lääkäri tutki, testasi ja kyseli. Mitään vikaa tytöstä ei kuitenkaan löytynyt ja lähete lähti lasten neurologille. Ei mennyt aikaakaan kun postilaatikkoon kolahti kirjeitse vastaanotto aika. Kolme viikkoa sitten vein aamulla esikoisen kouluun ja vauvan siskolleni. Jatkoin pikkuneidin kanssa matkaa bussilla ja ratikalla kunnes saavuimme saamaamme osoitteeseen. Ilmeni kuitenkin että olimme väärässä paikassa vaikka papereissa tuo osoite luki. Saimme ohjeen mennä Lastenlinnaan ja se olikin sitten seikkailu Meilahden tunnelistossa. Perille päästyämme hoitaja otti mitat sekä verenpaineen ja ohjasi lääkärille.

Mukava nuori mies jututti meitä, tutki ja testasi. Pohti ja mietti mitä tehtäisiin. Päätyi laittamaan lähetteen pään MRI kuvaukseen Lastenklinikalle. Hoitaja antoi muutamia ohjeita ja lähdimme kotimatkalle. Emme päässeet bussipysäkkiä pidemmälle kun puhelimeni soi. Hoitaja Lastenlinnan epilepsiaosastolta soitti ja tarjosi meille aikaa jo seuraavalle aamulle tuohon kuvaukseen. Nopea soitto siskolle onnistuuko lastenhoito ja otimme ajan.

Sain sähköpostiini tarkempia ohjeita paastosta - lapset kuvataan nukutuksessa ja tiedon mihin aamulla pitäisi mennä. Ilta meni jännittävissä tunnelmissa kaikken pohtiessa seuraavan päivän tapahtumia. Yö oli levoton ja aamulla aikainen herätys. Isäntä jäi lähettämään esikoista kouluun kun minä lähdin pikkuneidin ja vauvan kanssa liikenteeseen. Pikkuneiti ehti aamulla tirauttaa kyyneleet jo kun ei aamiaista saanut ja jännitys oli tietysti kova. Illalla oli moneen kertaan käyty läpi se että äiti on ihan lähellä koko ajan ja mihinkään ei satu. Oli kerrattu moneen kertaan mitä tapahtuu. Aamulla jännitys kuitenkin otti valtaa ja asiaa puitiin moneen kertaan. Moneen kertaan myös itkettiin aamiaisen perään.

Saavuimme osastolle juuri ajoissa ja hoitaja näytti meille huoneen jossa saisimme olla. Hän kertoi päivän kulusta ja toi pikkuneidille sairaala vaatteet. Itkuhan siitä tuli kun olisi pitänyt vaatteita vaihtaa ja jonkin aikaa sain suostutella ennen kuin onnistuttiin. Seuravaksi laitettiin käsiin puudute voiteet jotta voitaisiin laittaa tippa. Itkuja itkettiin useaan otteeseen ja tapahtumia kerrattiin moneen kertaan. Vakuuttelin tytölle että olen aivan lähellä koko ajan. Lääkäri tutki nukutuskelpoisuuden ja laittoi tippakanyylin. Se olikin sitten taas yksi itkun aihe mutta se unohtui kun paikalle pelmahti sairaalapellet.

Sitten sitä mentiinkin jo sängyn kanssa rallia pitkin kapeaa tunnelistoa Lastenlinnasta Lastenklinikalle. Hoitaja jutteli hassuja juttuja ja vei tytön huomion muualle. Hujaus vain ja neiti oli unessa. Minä lähdin kohti kahviota, join kahvin, söin sämpylän ja juttelin siskoni kanssa puhelimessa. Lopulta päädyin magneettikuvaus paikan odotustilaan neulomaan villasukkaa. Reilu tunti nukutusesta neiti oli hereillä. Pikaisen unen pöppörössä sekavia jutellen mentiin taas rallia kohti epilepsia osastoa. Osastolla neiti ponkaisi sängystä ylös ja hoippui pöydän viereen istumaan ja jumaan pillimehua. Seuraavana oli tiedossa lounas joka maittoikin hyvin pitkän paaston jälkeen. Muutama tunti vierähti leikkiessä kunnes saimme lähteä kotiin.

Tuloksia kuvista odoteltiin muutama viikko kunnes lääkäri soitti. Mitään epänormaalia kuvissa ei ollut. Saimme ajan hoitajalle viikon päähän. Selvittely jatkuu ja toivon että jokin ratkaisu tähän löytyy. Oli se sitten migreeni ja siihen lääkitys tai mitä tahansa on särky saatava loppumaan. Äidin sydäntä särkee kun lapsi kärsii.