Minun pitäisi olla tänään hyvällä tuulella iloinen ja onnellinen siitä että eilen saamani uutiset olivat hyviä tai ainakin parempia kuin odotin. Ei minua enään pelota, vähän häiritsee. Autinko paistaa kirkkaalta siniseltä taivaalta. Ulkona on lämmintä lähes 10 astetta ja tytöt on leikkineet nätisti koko aamun.

Tämä päivä ei kuitenkaan ole hyvä!
Minulla on jatkuvasti palakurkussa, mikään ei huvita enkä osaa iloita mistään.
Yksi huoli on poissa toinen tulee tilalle. Nyt mietin tyttöjen oireilua jatkuvasti enkä tiedä mitä tekisin. Lääkäriin ei tänään pääse jten kaikki siirtyy jokatapauksessa pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Esikoisen lääkäri saattaisi olla tänään paikalla ja vastata meiliin mutta pikkuneidin lääkäri ei.

Ongelmat ovat siis seuraavanlaiset:
Esikoinen sai reilu viikko sitten tuoreesta porkkanasta (tai niin ainakin luulisin) reaktion. Polvitaipeeseen järkyttävä ihottuma ja valitti että molemmat taipeet kutiaa. Oletin että se on nyt sitten ristireaktio kun lepän siitepölyä on jo ilmassa ja porkkana (ainakin kypsänä) on ennen sopinut.
No koivun siitepölyallergisille on ennustettu hankalaa kesää. Nyt sitten mietinkin pitäisikö neidille hommata allergialääkkeet jo etukäteen ja aloittaakin ne jo jottei oireista tule kovin rajut?!

Ja entäs sitten pikkuneiti?! Hän käytti koko viime kesän aeriusta ja ventolinea. Nyt on selvästi jotain kummaa oireilua mistä en saa ihan kiinni. Varmasti osin jälkimaininkeja tuosta suklaamunasta mutta jotain muutakin nyt on. Yöt onneksi saadaan nukuttua - kiitos Nexiumin. Pikkuneidillä nousee ruokaa suuhun lähes jatkuvasti. Ääni on käheä, hengitys rohisee, posket lehahtelee (jopa riisikakusta) ja yskä on limaista. Kuullostaa että neiti meinaa tukehtua ja yökkäilee yskän puuskan päätteeksi. Prepulsid menee 3 kertaa päivässä ja nexium illalla.
Pitäisikö pikkuneidillekin aloittaa antihistamiini ja säännöllinen ventoline? Tällaisilla oireilla nimittäin on viime kesänä aloitettu...

Tunnen itseni kovin voimattomaksi ja toivottomaksi. Tiedän että kotitöitä pitäisi tehdä, tomaatit ja kurkut pitäisi istuttaa... Mutta minua ei vain huvita. Sisälläni on jokin tyhjyys, kuin elämästäni puuttuisi jotain.
Ehkä tämä johtuu siitä että kaikilla muilla on suunnitelmia pääsiäiseksi. Siskoni lähtee Kuopioon, Isäni Kuusamoon, Äitini mökille, mies kaverinsa kanssa varmaan käymään Tampereella... Entäs mie?! Mie istun täällä tyttöjen kanssa YKSIN ja kaiken kukkuraksi kaverin lapsetkin saattaa tulla hoitoon päiväksi. Okei menin itse ehdottamaan mutta enhän voinut muutakaan kun toisen pitäisi päästä katsomaan sairasta isäänsä.

Mielessä pyörii toki tuo oma oireilukin. Vaihtoehtoja kun vuodolle vielä jäi useita. Polyyppi maitotiehyessä, aivolisäkekasvain tai ihan vain hormonihäiriö. Lisäksi tuo kysta mietityttää, kun keskustelin muiden kanssa kokemuksista. Lisäksi rahahuolet taas nostavat päätään enkä tosiaankaan jaksaisi niitä enään tässä vaiheessa ajatella...
Eikai se auta kun katsoa eteenpäin ja ottaa itseään niskasta kiinni. Tarttua noihin tekemättömiin töihin ja laittaa sähköpostia tyttöjen lääkäreille...