En tiedä mistä aloittaisin. Ajatukset harhailee eikä työnteko onnistu. Olen väsynyt ja itkuinen. 

Olen ollut 10 viikkoa etätöissä. Ensimmäiset 9 niistä kaikkien lasten kanssa pyörittäen samalla kotikoulua ja päviäkotia, tahden omat työt ja kotityöt siinä välissä. 14.5. koulut avattiin jälleen ja kaksi vanhinta palasi koulunpenkille. Maanantaina 18.5. pienemmät palasi päiväkotiin ja kotona tuli hiljaista. Minulla meni pakka sekaisin - ei tarvikaan enää riittää kaikkeen ja joka paikkaan koko päivää. Alitajunta antoi kai luvan "luovuttaa" ja nyt olen aivan loppu. Olo on täysin lamaantunut eikä huvita tehdä mitään. Tilannetta ei helpota se että pienimmät herää ennen klo 6 aamulla eikä minulla ole ollut yhtään omaa aikaa sitten maaliskuun puolenvälin. Oravanpyörä on valmis kun väsymyksen keskellä ahditsun saamattomuudestani ja tiedosta mitä kaikkea pitäisi tehdä. 

Välillä oli jo parempi. Mieli oli rauhallinen ja asiat eteni omalla painollaan. Nyt kaikki on taas toisin enkä tiedä miten toimia. Tätä tilannetta kestää jopa tämän kaksi viikkoa (eli viikko jäljellä) kun koulut taas loppuu ja isommat lapset jää lomalle. En tiedä kenelle puhuisin? Kenelle soittaisin ja itkisin tätä oloani? Tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää tätä ailahtelevaa olotilaa ja tunnetta. Ystävät soittavat harvoin, mies ei oikein tunnu ymmärtävän mitä taas käyn läpi. Hänen elämänsä ei ole muuttunut tämän kriisin takia juurikaan ollenkaan. Hän käy päivittäin työmaalla töissä ja minä - minä olen jumissa täällä kotona. Sosiaaliset kontakitini on pikaisia käyntejä päiväkodilla ja kaupan kassa muutaman kerran viikossa. 

Kaikilla tuntuu olevan elämässään enemmän sisältöä kuin minulla. Toki tämä voi vain olla tuntemus mutta se ei silti tunnu kivalta. Tätä kirjoittamistakin olen miettinyt monta päivää. En vain ole saanut aikaiseksi tätäkään... 

Olen vuosia miettinyt millainen päivä tulisi olemaan kun esikoinen päättää ala-asteensa. Ajattelin viedä hänelle kukkia kevätjuhlaan/todistusten jakoon ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä jäätelölle. Nyt ei ole kevätjuhlaa eikä todistusten jakoon saa vanhemmat mennä paikalle. Jäätelöä toki saa, mutta ei se tunnut samalle. Ehkä pitää järjestää lauantaina juhlat kotona. Vähän herkkuja ja muuta sellaista. 

Ei auta! Tilanne on tämä ja tällä on mentävä. Ehkä mielikin muuttuu kun kesä etenee...