Tänään on NIIIIN maanantai ettei toista ole ollut. Aamu alkoi kiukuttelemalla - lapset kiukutteli ja mies kiukutteli. Tarhaan tuli kiire, auto oli jäässä, jalat ja selkä kipeinä eilisestä kävelyreissusta jäisellä tiellä huonoissa kengissä. Molemmissa kantapäissä on rakot ja varpaissa hiertymät :( Töissä pistin itseäni neulalla ja tuntuu kuin olisin vain sählännyt koko päivän.

Esikoinen söi perjantaina tarhassa viiliä ja eihän se maitoallergiselle oikein hyvää tee. Kiukkua ja kakkaamista on siis riittänyt jo viikonloppuna eikä loppua näy.
Minun allergiatestit näyttää negatiivista vaikka ihan selvästi oireilen.
Pikkuneiti kiukuttelee milloin mistäkin. Aamulla sanon että vaihda pikkarit niin saa raivarin ja kun kehotan laittamaan vaipan - saa raivarin. Mikään ei siis ole hyvä :/

Minä olen jatkuvasti väsynyt enkä jaksa hoitaa kotia. Tekemättömiä asioita kertyy ja tunnen niistä huonoa omaatuntoa. Töissä olen kahden tuulen välissä, koska porukassa kaikki ei vain tule toimeen keskenään. En tiedä paikkaani, en tunne kuuluvani oikein joukkoon.
Haluaisin maata lattialla, huutaa, potkia ja itkeä! Ihan kuin pienet lapset saavat raivarin. Haluaisin että joku tulisi, ottaisi syliin, halaisi ja sanoisi ettei ole mitään hätää.
Tuntuu etten jaksa, ettei minusta ole tähän. En halua olla se joka ei osaa mitään, joka tekee kaiken väärin tai jättää tyhmyyksissään tekemättä. En ole tottunut tällaiseen. Olen tottunut ottamaan vastuuta - olemaan vastuussa. Nyt en tiedä mitä minulta odotetaan.
Välillä tuntuu että asioita salaillaan. Saatan mennä takahuoneeseen jossa yht'äkkiä onkin painostava hiljaisuus. Kukaan ei sano mitään ja minua vain mulkoillaan. En pidä siitä. Olin innoissani uudesta työpaikasta ja ensimmäinen kuukausi menikin hyvin. Sitten oli tiimipalaveri ja PUM! Tuntuu kuin kaikki olisi muuttunut. Se lämmin ja vastaanottavainen, naurava ja toimeentuleva tiimi onkin kuin kylmä käärmeenpesä jossa sihistään ja sähistään. En minä sellaiseen työyhteisöön halunnut.

Minua ahdistaa!! Kaiken tämän lisäksi murehdin TAAS kerran raha-asioita. Vaikka palkka juoksee en vain saa talouttani kuntoon. Rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen ja tiedän että rahanarvoista tavaraa lojuu nurkissa kun vain joku saisi ne myyntiin. Mutta minä en jaksa. Minulla ei ole aikaa eikä energiaa.

En jaksa pitää yhteyttä ystäviini tai harrastaa mitään. Ryven tässä väsymyksessä ja kamalassa itsesäälissä illasta toiseen tietämättä mitä tekisin. Tänäänkin ystäväni on yrittänyt soittaa mutta minulla ei ole energiaa soittaa hänelle takaisin. Selittelen asiaa sillä että puhelin kuuluu kotona huonosti yms. Ei se ole mikään tekosyy - tai siis sehän se juuri on.