Miun päivä alkoi tänään kohtalaisen hyvin. Tiedossa oli päivä esikoisen kanssa Disney on ice showssa ja isäntä vietti laatuaikaa pienemmän kanssa. Aamu meni vähän kiukuttelun puolelle, yö oli ollut vähän levoton ja meille tuli kiire. Kaikesta huolimatta meillä oli mukava päivä, vaikka jouduin valitettavan usein sanomaan tytölle "Ei, äidillä ei ole rahaa" Onneksi ystäväni lainasi sen verran että saatiin tytöllekin prinsessa nukke.

Kotiin tultuamme totesin miehen siivonneen. Ihan kiva, mutta sai kyllä minut tuntemaan itseni taas TODELLA huonoksi. Hän oli tehnyt kaikki ne asiat joita olen ollut tekemässä päiväkausia, mutta aina unohtanut tai siirtänyt koska en jaksa. Kaiken tämän hyvän lisäksi hän ei puhu minulle juuri mitään ja esikoinenkin naljailee "Kato äiti kun keittiö on siisti" jne.

Kyllä mie tiedän että en ole siisteyden perikuva ja että mieheni inhoaa tiettyjä piirteitä minussa. Mutta miksi on pakko ilmaista asiat noin mielenosoituksellisesti ja minua halventaen?! Mie yritän olla hyvä äiti, en halua että lapseni jäävät mistään paitsi. Tässäkö on palkinto siitä? Olisihan hän voinut siivota, mutta olla suuttumatta. Olla minulle kiltti eikä osoittaa marttyyri tyylisesti mieltään.

Miusta tuntuu todella pahalle! Kyynelet pyrkii silmiin tahtomatta, paine rintakehässä kasvaa ja tuntuu etten pysty hengittämään. Mitä pahaa mie olen tehnyt ansaitakseni tämän? Enkö mie saa koskaan olla iloinen? Nauttia kivasta päivästä aamusta iltaan? Olenko oikeasti niin arvoton ja vain siksi olemassa että hoidan kodin?

Kaiken tämän lisäksi pikkuneiti on syönyt jotain sopimatonta. Hänellä peppu punoittaa, ruoka nousee takaisin suuhun ja hän on selvästi huonovointinen. Hyvä alku siis uudelle viikolle... :(