Musta pilvi päältäni on väistynyt lähes kokonaan. Mieleni on suht kevyt enkä tosiaan ole niin kiukkuinen kun eilen. Tosin aamukin alkoi paremmin, sain nukkua jopa puoli kymmeneen asti, eikä minun tarvinut herätä tyttöjen tappeluun ja huutoon.

Ei tämä elämä ihan ruusuilla tanssimista tule kuitenkaan olemaan, tiedän sen. Pikkuneiti on mennyt huonompaan kuntoon enkä tiedä onko syy ohrassa vai flunssassa vai molemmissa. Korviaan neiti valittaa, kurkkuaan valittaa, kuolaa, kuorsaa ja rohisee. Yöllä huudellaan maitoa vaikka yösyöminen jo hyvällä menestyksellä on lopetettu.

Esikoinen valittaa mahaansa enkä tiedä mikä sen kivun aiheuttaa. Hänellä todettiin maito ja kananmuna allergiat vasta 4-vuotiaana kun alettiin tutkia pitkittynyttä mahakipua ja tiheää kakkaamista. Enpä ollut jotenkin edes osannut kiinnittää huomiota hänen oireisiinsa, olin niin kiinni pienemmän ongelmissa ja syömisissä. Nyt on sitten ruokavaliosta jätetty nuo pahikset pois ja se helpottikin. Katosi meidän elämästä monta häiriötekijää joita en ollut osannut edes allergiaan liittää. Neiti mm. lopetti sänkyynpissimisen ja jos kokeillaan maitoa tai munaa alkaa yökastelu aina uudestaan.

Olen ehkä maailman huonoin ja laiskin pitämään ruoka-oirepäiväkirjoja. Minun pitäisi täyttää niitä kolme, kytätä kolmen ihmisen syömiset ja oireet. En ole vielä valmis siihen. Minun pääni ei kestä sitä vielä. Pakko minun on se jossain vaiheessa aloittaa ja ensimmäisenä pitää varmasti tarttua tuohon esikoisen tilanteeseen. En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa.

Tämän päivän aloitan hymyillen! Ja toivon että voin lopettaa tämän päivän hymyillen. Huomenna vietän esikoisen kanssa laatuaikaa ja lähden katsomaan Disney on ice jää showta. Mutta nyt perheeni kutsuu :)